Läskien pukukoodi, osa 1 -- Allit piiloon! | Kissanpäiväkimara: Läskien pukukoodi, osa 1 -- Allit piiloon!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Läskien pukukoodi, osa 1 -- Allit piiloon!

Ylipainoiset naiset kohtaavat ihan valtavasti paineita sen suhteen, mitä saisi ja ei saisi tehdä, miltä pitäisi näyttää tai olla näyttämättä. Ihan erityisesti saa palautetta, kommentteja, haukkuja ja neuvoja pukeutumiseen liittyen. Läskien pukukoodi on tiukka. Kaikki pohjautuu siihen, että näyttäisi mahdollisimman neutraalilta ja hoikalta. Tässä postaussarjassa lähdetään rikkomaan näitä pukeutumissääntöjä. Toisaalta annan myös muutamia käytännön vinkkejä siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon, jotta oma olisi mahdollisimman mukava. Ihan jokaisella on oikeus pukeutua juuri siten kuin haluaa, itsevarmuus on kauniimpaa kuin turha itsensä häpeily ja peittely. Ja btw, oman maun mukaisen pukeutumisen ei pitäisi olla asia, joka koetaan erityisen rohkeana. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys. 

aonang2

Aloitetaan vähän kevyemmin alleilla. Se käsivarsien löysä ja pehmeä rasvakudos ja iho, jota bingosiiviksikin on kutsuttu. Tiesittekö muuten, että nimitys 'allit' on peräisin presidentti J.K. Paasikiven vaimolta, Alli Paasikiveltä? Häntäkin kuulemma paheksuttiin, kun hän yli 50 vuoden iästään huolimatta käytti hihattomia iltapukuja. Monen mielestä löysät käsivarret pitäisi piilottaa, vaikka ylipainoa ei olisi merkittävästi, jos lainkaan. Esimerkiksi Hanna Sumari sai hiljattain kritiikkiä esiinnyttyään Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa hihattomassa asussa. Ihan tosi hei, kuka kiinnittää huomiota käsivarsiin, kun kokonaisuutena on kaunis nainen, viimeisen päälle laitettuna ja hymy kasvoillaan? Mä en ihan suoraan sanottuna ole koskaan ymmärtänyt, miksi juuri löysät käsivarret on  muka niin kamalan kauhean näköiset, että ne pitäisi ehdottomasti peittää?

IMG_5353

Mullakin on allit. Tää on itselleni yksi helpoimmin rikottavista säännöistä. Oon aina pystynyt ihan huoletta käyttämään hihattomia toppeja esimerkiksi helteillä tai baareissa. Silti mietin hihattomuutta kahdesti  hääpukua etsiessäni. Voisinko plussakokoisena pukeutua olkaimettomaan hääpukuun? Tekisinkö itsestäni naurettavan kuvittelemalla, että olkaimeton puku näyttäisi hyvältä tämän kokoisen naisen päällä? Päätin kuitenkin edes sovittaa myös olkaimettomia pukuja. Ja arvatkaa mitä? Lopulta kaikkia suosikkipukujani yhdisti se, että ne olivat olkaimettomia. Kun näin itse peilistä, että kokonaisuudessa huomio ei tulisi kiinnittymään käsivarsiini, vaan esimerkiksi hymyyni, en tuntenutkaan enää tarvetta peitellä itseäni. Tunsin itseni kauniiksi, vaikka toki joissain kuvissa käsivarteni näyttävät isommilta kuin toisissa. Ne on kuitenkin vain käsivarret. 

häät

Käsivarret paljastaviin vaatteisiin mulla ei ole mitään suurempia käytännön vinkkejä. Hihattomuus kun sopii vaatteen muusta tyylistä riippuen niin arkeen kuin juhlaankin, eikä sinänsä vaadi mitään erityistä. Olkaimettomien vaatteiden kohdalla oikea istuvuus on tärkeää, ettei joudu pelkäämään tahatonta vilauttelua valahtaneen yläosan takia. Olkaimettomien yläosien kanssa kannattaa satsata myös kunnolla istuviin olkaimettomiin rintaliiveihin, ettei kokonaisuutta tarvitse rikkoa rintaliivien olkaimilla. Hihaton yläosa on kuitenkin ehkä helpoimmasta päästä lähteä totuttelemaan siihen, että pukeutuu itselleen, eikä muille. Kesä hellemekko päälle ja menoksi siis! 

Mikä "pukeutumissääntö" on teille se vaikein ylitettävä?

6 kommenttia:

  1. Hei loistava aihe postauksille/postaussarjalle! Hyvä Tiina. :)

    Mulle varmaan tällä hetkellä vaikein pukeutumissääntö liittyy siihen, että olen edelleen yksitissinen. Siis joo, ehkä se sääntö on pikemminkin mun päässä entä yhteiskunnassa yleisesti paheksuttava asia, mutta kyllähän sitä vaan aina olettaa, että naisella on kaksi rintaa. Ja vielä kaksi mahdollisimman samanlaista rintaa. Musta vaan ei ole mukava ajatus, että kulkisin a) kokonaan ilman proteesia tai b) käyttäisin niin isoja kaula-aukkoja, että ihmiset jäisivät helposti tuijottamaan mikä tossa on vikana. Välillä en jaksa välittää, mutta se vähän riippuu tilanteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos June! <3 Varmasti tuo on vaikea paikka, etenkin, kun tuossa tilassa on itsekin vasta totuttelemassa isoon muutokseen ja kriisiin omassa kehossa. Pääasia kuitenkin edelleen on se, että pukeutuu niin, että oma olo on hyvä <3

      Poista
  2. On niin ärsyttävää kuinka paljon on niitä "pukeutumissääntöjä" ylipainoisille ku todellakin on jokaisella oikeus pukeutua mikä itestä tuntuu hyvältä. Itse monesti kiinnittää peiliin katsoessa huomion ongelmakohtiin vaikka muut näkee kokonaisuuden ja toivottavasti sen mun hymyn ja persoonan... ja kyllä häpeän omia käsivarsia lukemattomien muiden "ongelmakohtien" lisäksi ja inhoan kuinka paljon ulkonökäpaineet edelleen hallitsee mun elämää. Ihailen heitä jotka kanta itseään itse varmasti, oli ylipainoinen tai ei. Tuo sun kukkamekko on muuten aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nää "säännöt" aiheuttaa kyllä tosi monille ihan kohtuuttomia paineita, vaikka suurin osa fiksuista ihmisistä ei tosiaan kiinnitä huomiota yksittäisiin kohtiin toisen kropassa, vaan siihen kokonaisuuteen ja hymyyn. Usein sitä on kuitenkin itse itsensä tiukin kriitikko.

      Poista
  3. Minäkin liputan sen puolesta, että me läskit voidaan pukeutua ihan niin kuin tykätään ja paljastella allimme sun muut. Mutta tuosta olkaimettomasta hääpuvusta tuli mieleen asia johon olen usein törmännyt valokuvaajan työssäni. En ymmärrä niitä ihmisiä jotka valitsee vaikkapa just olkaimettoman/hihattoman puvun ja sitten nyyhkivät, että "mun allit on ihan hirveet ja ne ei saa näkyä kuvissa!" "Noita mun olkavarsia pn pakko käsitelä pienemmiksi!" Kai sä voit tehdä niin? Totta kai voi, mä voin vaikka vaihtaa pään näistä kuvista, mutta en vain ymmärrä miksi valita puku jossa sit kuitenkaan ei voi itseään hyväksyä ja jotka paljastaa paikkoja joita haluaa korjailtavan. Ja totta kai mä photaroin jos asiakas oikeasti niin haluaa, mut usein vain oon miettinyt, että ehkä sitä pukua olis sit kannattanut miettiä vielä uudelleen. Kannustan siis kaikkia pukeutumaan niin, että itsellä on oikeasti hyvä olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä ehdottomasti samaa mieltä sun kanssa! Hääpuvun valinnassa on kyllä ihan ehdottoman tärkeää se, että itsellä on hyvä ja kaunis olo, enkä lähtisi siinä tilanteessa ekaa kertaa testailemaan, että miten se itsetunto kestäisi mitäkin.

      Valokuvaushommissa kyllä huomaa muutenkin, miten paljon ihmisillä on epävarmuutta oman ulkonäkönsä suhteen, oli kyseessä sitten allit, hiukset tai rypyt. Onnellisissakin tapahtumissa kuulee miten ihmiset huokailee kuvistaan, miten kamalalta muka näyttää.

      Poista

Kiitokset niin ruusuista kuin risuistakin! Kaikki asialliset kommentit julkaistaan ja pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian!