Jälkiä elämästä -- Pitbull Tattoo | Kissanpäiväkimara: Jälkiä elämästä -- Pitbull Tattoo

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Jälkiä elämästä -- Pitbull Tattoo

Pikkusiskoni täytti tuossa viime vuoden syyskuussa 18 vuotta, ja lahjatoiveista jutellessamme hän ehdotteli varovasti, että tatuointi olisi haaveissa. Siinä sitten totesin, että siinähän varaisin samalla vaivalla itsellenikin ajan. Olin jo pitkään mietiskellyt uutta kuvaa, mutta koska molemmat aiemmat tatuointini on tehty Walesissa, oli jotenkin hankala saada aikaiseksi varata aikaa ennen tätä. Varattiin siis meille molemmille aika Pitbull Tattoon Kimmolle Ouluun, pari päivää siskon synttäreiden jälkeen. Vähän ennen aikaa päätin sitten, että mulle tehtäisiin samalla kertaa itseasiassa kaksi tatuointia, kun en erikseen tuolle toiselle halunnut varata aikaa.

Mun kaikki tatuoinnit tähän mennessä osuneet jollain lailla erityisen merkitykselliseen aikaan mun elämässä. En oo sitä koulukuntaa, jonka mielestä jokaisen tatuoinnin pitäisi sisältää elämää suurempi tarina ja jokaisen kuvan tulisi olla uniikki. Hitto, mun ensimmäinen tatuointi oli suoraan tatuointistudion malleista. Etenkin jälkeenpäin ajateltuna sitä vaan on huomannut, kuinka kaikki kuvat on tullut otettua aikana, jolloin on käynyt läpi isoja asioita.

deathlyhallowstattoo2

Happiness can be found, 
even in the darkest of times,
if one only remembers to turn on the light.

Mä oon sitä ikäluokkaa, joka kasvoi samaan tahtiin Harry Potterin kanssa. Ne kirjat on jättäneet muhun lähtemättömän jäljen, tuoneet elämään ihmisiä, jotka on mukana vielä kymmenen vuotta viimeisen kirja ilmestymisen jälkeenkin ja kantaneet mut mukanaan ihan toiseen maailmaan. Niin kuin moni muukin, myös mä halusin kuoleman varjelukset ihooni mukaan ikuisesti. Halusin mukaan myös tekstiä, mutta vaikka Always. on mulle ihan yhtälailla koko sarjan tiivistävä sana kuin muillekin, halusin jotain muuta. Kolmannen leffan alkupuolella Dumbledoren puheessa on osa, joka on aina ollut mulle merkityksellinen. Vaikka Potter-kirjat on mulle rakkaampia kuin leffat, on tää ajatus niin mua, että sillä, onko se leffasta vai kirjasta, ei ole mitään väliä. Tää osuu niin hyvin yhteen edellisessä postauksessa mainitsemani viisauden kanssa, jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Laita valot päälle.

semicolontattoo

Semicolon-tatuointeja on viime vuosina alkanut näkyä enemmän Suomessakin. Vaikka mulla ei koskaan itselläni olut konkreettisia itsetuhoisia ajatuksia, oon käynyt todella syvissä vesissä. Mutta tämä tatuointi ei ole vain merkki vain mun omasta taistelustani, vaan myös niiden läheisten, jotka on käyneet läpi omat vaikeutensa. Meillä jokaisella on omat taistelumme, mutta jokainen, joka selviytyy, tekee jossain vaiheessa tietoisen päätöksen, että nyt on aika jatkaa elämää. 

2 kommenttia:

  1. Hienot tatskat on sulla! Mullakin eka tuli otettua pitkän hankalan ajanjakson jälkeen (pitkään harkittu kuva tosin), ja tokaa en oo vieläkään saanut aikaseksi ottaa, koska ideoita on niin paljon, etten osaa päättää. :D Deathly Hallows on kyllä mullekin jossain vaiheessa tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Mullakin on nää yhteensä neljä kuvaa tulleet useamman vuoden aikavälillä, edellisestä kerrasta neulan alla taisi kulua reilu kolme vuotta, ennen kuin otin nämä uusimmat :)

      Poista

Kiitokset niin ruusuista kuin risuistakin! Kaikki asialliset kommentit julkaistaan ja pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian!