2017Kissanpäiväkimara: 2017

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Shoppailuvinkkejä Ouluun -- Plus size edition

Aina välillä sitä kuulee valittelua, ettei plussakokoisena löydä mistään sopivia vaatteita. Mulla ei oikein koskaan ole ollut tätä ongelmaa, vaikka on toki liikkeitä, joiden mallistoista ei mun kokoa löydy. Ajattelinkin vinkkailla tässä postauksessa muutamia suosikkiliikkeitäni Oulussa. Enimmäkseen mulla tulee ajeltua vaateshoppailua varten Ritaharjuun Ideaparkkiin, sillä sieltä löytyy kaikki kätevästi saman katon alta ja parkkitilaa on runsaasti. Vaikka tässä postauksessa on listattu liikkeiden sijainnit Oulun alueella, nämä vinkit toimii kyllä muuallakin Suomessa.

zizzioulu2zizzioulu1zizzioulu3


Zizzin Suomen pohjoisin liike löytyy Oulun Ideaparkista. Liikkeestä löytyy tosi laaja valikoima vaatteita koossa 42-56, talvitakeista sukkahousuihin sekä erilaisia asusteita. Tehtiin Zizzin kanssa myös pitkään yhteistyötä ennen mun blogitaukoa, joten lähes kaikki myyjät on mulle tuttuja.


Zizzin hintataso on hieman korkeampi kuin esimerkiksi Lindexin, mutta laatu on priimaa. Hintoihin vaikuttaa myös se, että plussakokoisten vaatteiden ompelu on monimutkaisempaa kuin ns. standardikoossa. Toisaalta alennusmyyntien aikaan Zizzistä voi tehdä ihan törkyhalpoja löytöjä, oon muun muassa ostanut kevättakin alle kuudella eurolla.

Etsi erityisesti näitä:

- Laadukkaat takit, noin 90% mun takeista on Zizziltä.
- Oikeasti kapeat pillifarkut useammissa pituuksissa. Amy-mallissa on korkea vyötärö ja superkapeat lahkeet, mutta reippaasti stretchiä.
- Rohkeammat trendit, oon ostanut Zizzistä parikin keinonahkaista hametta sekä keinonahkaiset housut. Tänä kevään Zizzille on tulossa paljon isoja kukkaprinttejä ja -brodeerauksia.
- Tämä ei varsinaisesti ole tuote, mutta Zizzillä järjestetään paljon myös ihania tapahtumia kanta-asiakkaille, esimerkiksi jokakeväinen photoshoot-päivä, jossa pääsee ilmaiseksi meikattavaksi, stailattavaksi ja ammattilaisen kuvaamaksi!


lindexoulu2lindexoulu3lindexoulu4


Lindex löytyy Oulussa Ideaparkista, Pekurinkulmasta Rotuaarin Mäkkärin takaa sekä Kempeleessä Zeppelinistä. Viime vuonna Lindex lopetti erillisen plussamallistonsa ja alkoi valmistaa vaatteitaan muutenkin myös isommassa koossa. Aivan kaikkia vaatteita ei vieläkään löydy koossa 54, mutta isoja kokoja löytää helposti, eikä tarvitse tyytyä parin rekin valikoimaan jossain liikkeen pimeimmässä nurkassa.

Lindexin valttina on itselleni edullisuus ja trendikkyys. Joskus sitä haluaa testata jotain trendiä, muttei välttämättä upottaa kokeiluun ihan hirveästi rahaa. Fiilis on liikkeessä ihanan raikas. Lindexiltä löytyy myös laaja asustevalikoima sekä kosmetiikkaa.

Etsi erityisesti näitä:

- Ihana, preppytyylinen Holly&Whyte-mallisto, josta löytyy paljon siistejä, mutta raikkaita vaihtoehtoja arkipukeutumiseen.
- Ihania väripilkkuja pukeutumiseen, Lindexiltä löytyy käytännössä aina jotain värikästä.
- Alusvaatteet ja sukat. Vaikka itse ostan rintaliivini aina erikoisliikkeestä, oon löytänyt Lindexiltä ehkä mukavimpia pikkuhousuja ikinä. Lindexiltä löytyy talvisin myös merinovillaisia, ohuita sukkia, jotka lämmittää paremmin kuin puuvilla. 

kappahloulu2kappahloulu1


KappAhl löytyy, yllättäen, niinikään Ideaparkista ja Zeppelinistä sekä Kirkkokadulta heti entisen Stokkan vierestä. Vaikka KappAhlissa mulla tulee käytyä harvemmin kuin kahdessa edellä mainitussa liikkeessä, on se tässä viime aikoina noussut esiin ihan uudella tavalla. Esimerkiksi tuo kuvien kukallinen bomber-takki on aivan ihana!

KappAhlin varsinainen plussamallisto, jossa kokoja riittää aina 56 asti, on aika pieni, mutta oman kokemukseni mukaan ihan perusmallistonkin isoimmat koot on aika reiluja, jolloin esimerkiksi löysempiä yläosia kannattaa testailla myös sieltä puolelta. Myös alusvaatevalikoimassa on yllättävän paljon kokovaihtoehtoja.

Etsi erityisesti näitä:

- Perusvaatteita, esimerkiksi t-paitoja ja toppeja löytyy paljon.
- KappAhlissa on ainakin omalle kropalleni sopivimmat kauluspaidat.

Näiden lisäksi Oulun keskustasta, Valkeasta, löytyy Sokos, jonka valikoimasta löytyy myös pluskokoisia vaatteita vähän vaihtelevalla valikoimalla. Zizzin tuotteita löytyy myös täältä. "Plussaosaston" tarkka sijainti ja valikoiman laajuus kuitenkin oman kokemukseni mukaan vaihtelee aika paljon, ja siksi ainakin mulla tulee käytyä siellä aika harvoin vaateostoksilla. Sensijaan alakerran alusvaate- ja uimapukuosasto on aivan loistava!  Seppälä löytyy myös Ideaparkista, Zeppelinistä ja Valkeasta. Great Girls -mallistossa kokoja riittää 54 asti, ja aina silloin tällöin tulee täältäkin tehtyjä löytöjä satunnaisesti, vaikka kieltämättä Seppälässä tulee käytyä hyvin harvoin.

Missä te shoppailette mieluiten?

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Läskien pukukoodi, osa 1 -- Allit piiloon!

Ylipainoiset naiset kohtaavat ihan valtavasti paineita sen suhteen, mitä saisi ja ei saisi tehdä, miltä pitäisi näyttää tai olla näyttämättä. Ihan erityisesti saa palautetta, kommentteja, haukkuja ja neuvoja pukeutumiseen liittyen. Läskien pukukoodi on tiukka. Kaikki pohjautuu siihen, että näyttäisi mahdollisimman neutraalilta ja hoikalta. Tässä postaussarjassa lähdetään rikkomaan näitä pukeutumissääntöjä. Toisaalta annan myös muutamia käytännön vinkkejä siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon, jotta oma olisi mahdollisimman mukava. Ihan jokaisella on oikeus pukeutua juuri siten kuin haluaa, itsevarmuus on kauniimpaa kuin turha itsensä häpeily ja peittely. Ja btw, oman maun mukaisen pukeutumisen ei pitäisi olla asia, joka koetaan erityisen rohkeana. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys. 

aonang2

Aloitetaan vähän kevyemmin alleilla. Se käsivarsien löysä ja pehmeä rasvakudos ja iho, jota bingosiiviksikin on kutsuttu. Tiesittekö muuten, että nimitys 'allit' on peräisin presidentti J.K. Paasikiven vaimolta, Alli Paasikiveltä? Häntäkin kuulemma paheksuttiin, kun hän yli 50 vuoden iästään huolimatta käytti hihattomia iltapukuja. Monen mielestä löysät käsivarret pitäisi piilottaa, vaikka ylipainoa ei olisi merkittävästi, jos lainkaan. Esimerkiksi Hanna Sumari sai hiljattain kritiikkiä esiinnyttyään Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa hihattomassa asussa. Ihan tosi hei, kuka kiinnittää huomiota käsivarsiin, kun kokonaisuutena on kaunis nainen, viimeisen päälle laitettuna ja hymy kasvoillaan? Mä en ihan suoraan sanottuna ole koskaan ymmärtänyt, miksi juuri löysät käsivarret on  muka niin kamalan kauhean näköiset, että ne pitäisi ehdottomasti peittää?

IMG_5353

Mullakin on allit. Tää on itselleni yksi helpoimmin rikottavista säännöistä. Oon aina pystynyt ihan huoletta käyttämään hihattomia toppeja esimerkiksi helteillä tai baareissa. Silti mietin hihattomuutta kahdesti  hääpukua etsiessäni. Voisinko plussakokoisena pukeutua olkaimettomaan hääpukuun? Tekisinkö itsestäni naurettavan kuvittelemalla, että olkaimeton puku näyttäisi hyvältä tämän kokoisen naisen päällä? Päätin kuitenkin edes sovittaa myös olkaimettomia pukuja. Ja arvatkaa mitä? Lopulta kaikkia suosikkipukujani yhdisti se, että ne olivat olkaimettomia. Kun näin itse peilistä, että kokonaisuudessa huomio ei tulisi kiinnittymään käsivarsiini, vaan esimerkiksi hymyyni, en tuntenutkaan enää tarvetta peitellä itseäni. Tunsin itseni kauniiksi, vaikka toki joissain kuvissa käsivarteni näyttävät isommilta kuin toisissa. Ne on kuitenkin vain käsivarret. 

häät

Käsivarret paljastaviin vaatteisiin mulla ei ole mitään suurempia käytännön vinkkejä. Hihattomuus kun sopii vaatteen muusta tyylistä riippuen niin arkeen kuin juhlaankin, eikä sinänsä vaadi mitään erityistä. Olkaimettomien vaatteiden kohdalla oikea istuvuus on tärkeää, ettei joudu pelkäämään tahatonta vilauttelua valahtaneen yläosan takia. Olkaimettomien yläosien kanssa kannattaa satsata myös kunnolla istuviin olkaimettomiin rintaliiveihin, ettei kokonaisuutta tarvitse rikkoa rintaliivien olkaimilla. Hihaton yläosa on kuitenkin ehkä helpoimmasta päästä lähteä totuttelemaan siihen, että pukeutuu itselleen, eikä muille. Kesä hellemekko päälle ja menoksi siis! 

Mikä "pukeutumissääntö" on teille se vaikein ylitettävä?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Uusia meikkisuosikkeja Macilta ja Lumenelta


mac_lumene

mac_face2

Mä oon aika kaavoihini kangistunut tiettyjen meikkituotteiden suhteen. Kun esimerkiksi löydän toimivan meikkivoiteen tai ripsivärin, en ihan hevillä vaihda uuteen. Viimeisen puolen vuoden aikana on arsenaaliin kuitenkin tullut muutama uusi suosikki, joista ajattelin kertoa vähän enemmän tässä postauksessa. 

lumene_instant_glow

mac_face1

Oon jo pari vuotta käyttänyt Biothermin Skin Best -sarjan CC-voodetta, mutta jostain syystä se on viime aikoina alkanut hapettumaan turhan tummaksi mun iholla. Siispä päätin muutama viikko sitten ostaa testiin Lumenen Instant Glow -sarjan Beauty Serumin, josta oon kuullut paljon kehuja. Tätä on saatavilla vain tämä yksi sävy, mutta tän pitäisi sulautua useimpien ihonsävyyn. Omalla kohdallani ainakin toimii, levitettäessä näyttää aavistuksen kellertävältä, mutta levitettynä ei loppujen lopuksi jätä mitään näkyviä rajoja. Tää on sen verran nestemäistä, että oon levittänyt tätä mieluiten sormin. Lopputulos on tosi kevyt ja kuulas, ja vaikken vielä ole ehtinyt koko päivän menoissa tätä testaamaan, kiitos sitkeän flunssan, tää vaikuttaa myös kestävän hyvin iholla. 

mac_burgund_ypalette

Luomivärejä mulla on vähän liikaakin, mutta viimeksi Helsingissä käydessäni en vain voinut vastustaa tätä Macin Burgundy Times Nine -palettia. Tästä löytyy niin mattaa kuin shimmeriä, joten tällä saa tosi monenlaista meikkiä aikaan. Koko on juuri passeli meikkilaukkuun, kun ei välttämättä halua kantaa yli kaksi kertaa isompaa Naked-palettia mukanaan. Näissä on ihan mahtava pigmentti, ja levitys on helppoa. Eniten tähän mennessä mulla on näistä tullut käytettyä tuota ylärivin keskimmäistä sävyä, joka on juuri passeli pohjasävy vähän kaikkeen. 

mac_lipsticks_rubywoo_faux_speeddial

Jos teen vähänkään näyttävämpää meikkiä, mulla on yleensä aina pääpaino huulissa, sillä raskaat silmäluomet omistavana tumma silmämeikki menee mulla helposti "hukkaan". Nää Macin huulipunat on ihan mielettömiä! Mulla on näistä siis nude Faux, se täydellinen, kulttimaineeseen noussut peruspunainen Ruby Woo ja keväisen pinkki Speed Dial. Nää on huulilla kaikki tosi miellyttävän tuntuisia ja kestäviä. Matta Ruby Woo pysyy kuin tauti, eikä noi astetta kevyemmät Faux ja Speed Dialkaan kauas taakse jää. Nämä ostettuani en juuri ole muita huulipunia käyttänytkään, lukuunottamatta YSL:n huuliöljyjä ja Anastasia Beverly Hillsin mattahuulipunaa. 

Mihin meikkituotteisiin te ootte viimeksi rakastuneet? 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Jälkiä elämästä -- Pitbull Tattoo

Pikkusiskoni täytti tuossa viime vuoden syyskuussa 18 vuotta, ja lahjatoiveista jutellessamme hän ehdotteli varovasti, että tatuointi olisi haaveissa. Siinä sitten totesin, että siinähän varaisin samalla vaivalla itsellenikin ajan. Olin jo pitkään mietiskellyt uutta kuvaa, mutta koska molemmat aiemmat tatuointini on tehty Walesissa, oli jotenkin hankala saada aikaiseksi varata aikaa ennen tätä. Varattiin siis meille molemmille aika Pitbull Tattoon Kimmolle Ouluun, pari päivää siskon synttäreiden jälkeen. Vähän ennen aikaa päätin sitten, että mulle tehtäisiin samalla kertaa itseasiassa kaksi tatuointia, kun en erikseen tuolle toiselle halunnut varata aikaa.

Mun kaikki tatuoinnit tähän mennessä osuneet jollain lailla erityisen merkitykselliseen aikaan mun elämässä. En oo sitä koulukuntaa, jonka mielestä jokaisen tatuoinnin pitäisi sisältää elämää suurempi tarina ja jokaisen kuvan tulisi olla uniikki. Hitto, mun ensimmäinen tatuointi oli suoraan tatuointistudion malleista. Etenkin jälkeenpäin ajateltuna sitä vaan on huomannut, kuinka kaikki kuvat on tullut otettua aikana, jolloin on käynyt läpi isoja asioita.

deathlyhallowstattoo2

Happiness can be found, 
even in the darkest of times,
if one only remembers to turn on the light.

Mä oon sitä ikäluokkaa, joka kasvoi samaan tahtiin Harry Potterin kanssa. Ne kirjat on jättäneet muhun lähtemättömän jäljen, tuoneet elämään ihmisiä, jotka on mukana vielä kymmenen vuotta viimeisen kirja ilmestymisen jälkeenkin ja kantaneet mut mukanaan ihan toiseen maailmaan. Niin kuin moni muukin, myös mä halusin kuoleman varjelukset ihooni mukaan ikuisesti. Halusin mukaan myös tekstiä, mutta vaikka Always. on mulle ihan yhtälailla koko sarjan tiivistävä sana kuin muillekin, halusin jotain muuta. Kolmannen leffan alkupuolella Dumbledoren puheessa on osa, joka on aina ollut mulle merkityksellinen. Vaikka Potter-kirjat on mulle rakkaampia kuin leffat, on tää ajatus niin mua, että sillä, onko se leffasta vai kirjasta, ei ole mitään väliä. Tää osuu niin hyvin yhteen edellisessä postauksessa mainitsemani viisauden kanssa, jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Laita valot päälle.

semicolontattoo

Semicolon-tatuointeja on viime vuosina alkanut näkyä enemmän Suomessakin. Vaikka mulla ei koskaan itselläni olut konkreettisia itsetuhoisia ajatuksia, oon käynyt todella syvissä vesissä. Mutta tämä tatuointi ei ole vain merkki vain mun omasta taistelustani, vaan myös niiden läheisten, jotka on käyneet läpi omat vaikeutensa. Meillä jokaisella on omat taistelumme, mutta jokainen, joka selviytyy, tekee jossain vaiheessa tietoisen päätöksen, että nyt on aika jatkaa elämää. 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Aikuisten kaverikirja

Huhuu...? Voisi pikkuhiljaa palata linjoille. Aloitetaan kevyesti haasteella, jonka Marianne heitti bloggaajakollegoilleen. Palautellaan vähän teille lukijoillekin mieleen, kuka naputtelee näppistä tällä puolen ruutua. Luonnoksissa odottelee jo iso kasa muitakin postauksia, eli stay tuned! Tästä lähtee taas. Mutta, pidemmittä puheitta...


Aikuisten kaverikirja:

Nimeni on: Tiina Simola

Jotkut tosin kutsuvat minua: Tintiksi (lähinnä lähimmät sukulaiset). Aviomieheni J kutsuu mua Hipuksi. Varsinaista yleisesti käytössä olevaa lempinimeä mulla ei koskaan ole ollut.

Olen syntynyt vuonna: 1989
eli olen siis: 27-vuotias.


Face2


Lapsuuskotini langallinen numero: Kempeleessä se oli 513 485. Iin lankanumeroa en tainnut koskaan oppia ulkoa, kun silloin oltiin jo niin vahvasti kännykkäajassa.



Pienenä olin varma, että minusta tulee: Toimittaja.


Mutta isona minusta tulikin: Toimittaja ja jotain muuta. Edelleen journalismi kiinnostaa, mutta olen nykyisten opintojeni myötä yhä enemmän kiinnostunut myös kaupallisesta sisällöntuottamisesta.

Täydellinen puoliso: Tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odottaa ja ratsastaa yksisarvisella. Oikeastihan kukaan ei ole täydellinen, mutta pitkälle pääsee luotettavuudella, hyvällä huumorintajulla ja kemialla. J on mulle niin lähellä täydellistä, kuin kukaan vain voi olla.

17076765_764358840394437_2724388487036928000_n


Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Pitäisin varmaan elämäni paremmin tasapainossa käyttämällä ne lisätyt tunnit aina siihen asiaan, mikä kulloinkin vaatii enemmän huomiota. Vaikka todellisuushan on se, että ihan sama kuinka paljon niitä tunteja lisättäisiin, pidemmän päälle siihen tottuisi, ja kohta olisi taas muka kiire.


Harrastan nyt: Lähinnä vesiujuoksua ja lenkkeilyä Jekun kanssa. Kirjoitan ja valokuvaan fiiliksen mukaan. Blogin pariin olen palailemassa. Vapaa-ajallani leffat ja sarjat on edelleen mulle se paras rentoutumiskeino.


Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Perjantaina mulla ei yleensä soi Spotify lainkaan, vaan Radio Nova ja Retroperjantai!


Noloin TV-ohjelma, josta pidän: Koukutun aina välillä johonkin noloon reality-sarjaan, kuten Temptation Islandiin. Katsotaan J:n kanssa aina myös Huutokauppakeisari ja arvuutellaan kauppahintoja.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Erilaiset pastat. Teen ihan erityisen hyvää makaronilaatikkoa, jonka salaisuus on sweet chilillä maustettu jauheliha ja kirsikkatomaatit.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Miksi itkua pitäisi hävetä? Ei siis hävetä edes melkein, että jokin koskettaa. Oli se sitten leffa tai lehtiartikkeli tai jokin omaan elämään liittyvä asia. Ja leffat ja lehtiartikkelit on muuten ne helpoimmat itkettäjät tuollaisista randomeista, ulkoisista asioista mulla.

Lapsuuteni lempilelu: Mä en itseasiassa muista mitään yksittäistä lempparia. Sen muistan, kun sain vaaleanpunaisen avoauton Barbielleni. Mulla oli myös vaaleanpunainen sohvakalusto Barbielle. Oli aikaa ennen Bratzeja! JIhan pienenä mulla oli pikkuruinen pehmokoira nimeltään Vuh-Vuh.

Lempilelu nykyään:  Edelleen on tallella kummisetäni Floridasta tuoma Minni Hiiri -pehmo sekä pikkuveljeni saama vauva-Hessu. Toki myös puhelin on yhdenlainen käteen liimattu lelu nykyään, ja hiljattain sain vihdoin myös hyvät bluetooth-kuulokkeet, joihin oon aivan ihastunut.

Salainen paheeni: Laitan juustoa ja ketsuppia karjalanpiirakan päälle ennen kuin laitan sen mikroon.

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Olen vitkastelija. Viime hetken paniikki on hyvin usein ollut mun paras inspiraation lähde. Yritän kyllä opetella tästä pois.


IMG_20161116_190048-01




Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan. Tottakai jokainen tarvitsee tukea läheisiltään, mutta se aito onni löytyy vasta sitten, kun itse hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja lähtee tekemään tarvittavia muutoksia, jotta saavuttaisi sen, mitä haluaa.