2016Kissanpäiväkimara: 2016

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Tandemhyppy Skydive Oulun kanssa

Viisi vuotta sitten minä ja J oltiin juuri alettu tapailla, ja yhdellä kauppareissulla bongattiin ilmoitustaululta mainos laskuvarjokursseista. Mä totesin, että siinä on muuten semmoinen juttu mihin mua ei saa koskaan suostumaan. J taas tuumi, että voisihan tuo olla ihan mielenkiintoistakin. Ja niin mä lupasin, että 30 vuotta täytettyään J saisi multa lahjaksi laskuvarjohypyn.

skydive_oulu4 
30 vuotta tuli täyteen maaliskuussa, ja lupaukseni mukaisesti ostin vanhempieni ja sisarusteni kanssa lahjakortin Skydive Oulun tandemhyppykurssille. Koska maaliskuussa hyppykelit on harvemmin kovin kivat, päätettiin odotella kesää ennen varsinaisen hypyn varaamista. Sunnuntaina päästiin viimein itse asiaan.

Kymmenen aikaan aamulla kerhotiloissa homma aloitettiin taustatietolomakkeen täyttämisellä ja sillä, että varmistettiin, että J tiesi mitä oli tulossa tekemään ja että kaikki tapahtuisi omalla vastuulla, mitään vakuutuksia ei näissä hommissa nimittäin ole voimassa. Homma on kuitenkin suhteellisen turvallista kun kaikkia ohjeita noudatetaan. Kuulemma todennäköisempää olisi jäädä auton alle kuin loukkaantua hypätessä. Paperihommien jälkeen käytiin nopeasti videon avulla läpi miten toimitaan koneessa ja hypätessä, katsottiin hyppääjälle sopivat varusteet päälle ja alettiin tutkailla, josko sääolosuhteet sallisivat hyppäämisen.

Skydive_Ouluskydive_Oulu2

Tuuli ei hypätessä saa olla liian voimakas, eikä pilviä saa olla liikaa. Tällä kertaa heti aamupäivästä oli koko taivas pilvessä, joten jouduttiin odottelemaan muutama tunti, ennen kuin katsottiin tilannetta uudelleen. Käytiin tässä välissä kahvilla J:n vanhempien luona, ja hyppypaikalle palatessa taivas aukeni kovaa vauhtia. Lopulta saatiin J:lle kamat taas päälle ja mies koneeseen.

Kone nousee kolmen kilometrin korkeuteen n. 25 minuuttia, ja hyppy itsessään kestää viitisen minuuttia, josta vapaapudotusta on reilut 30 sekuntia. Muutaman pilvenkin läpi J pääsi laskeutumaan, tuntui kuulemma lähinnä rakeiselta. Jonkun verran saa tandemhypyssä itsekin ohjailla varjoa, ja se homma oli J:n mukaan yllättävän raskasta, hikeä pukkasi hyväkuntoisellakin miehellä.

skydive_oulu5skydive_oulu6

Laskussa kouluttaja ottaa taas ohjat ja hyppääjän vastuulle jää vain nostaa polvet ylös. Lasku on suhteellisen pehmeä, ja heti pääsee moikkaamaan alhaalla odottaneita läheisiä. Ja onhan tuo nyt aika onnellisen miehen ilme, vai mitä? Alhaalta katsottuna homma näyttää supersiistiltä, mutta ei mua kyllä siltikään saisi itse tuohon hommaan vieläkään, mä kun pelkään jo keittiönjakkaralla mokaavani ja kaatuvani.

skydive_oulu7skydive_oulu8

Lähtiessä mukaan sai vielä videon hypystä, kun oli lahjakorttia ostaessa maksanut hieman ekstraa, ja se mun mielestä kyllä ehdottomasti kannattaa. Eihän sitä noin hienoja hetkiä kannata jättää tallentamatta? Nuo pari selfien tyylistä kuvaa onkin napattu videolta.

Päivän aikana kuultiin myös sellainen fakta, että tandemhyppyjä tehdään suurimmaksi osaksi osana polttareita tai 30- tai 50-vuotislahjoina. Ikäraja on 18 vuotta, mutta 15-vuotiaat pääsevät hyppäämään, kun paikanpäällä on mukana huoltaja, joka allekirjoittaa suostumuksen. Aikaa hyppäämiselle kannattaa varata ihan reilusti, sillä vaikka kaikki menisi putkeen säiden kanssa, aikaa menee helposti pari tuntia, ja jos joudutaan odottelemaan, niin voi mennä koko päivä. Yksi vanhempi mies, joka hyppäsi itsekin, totesi, että hyppyhommiin menee koko viikonloppu, tarkkaa aikataulua on mahdoton suunnitella. 

Onko joku teistä hypännyt tandemhyppyä?

tiistai 9. elokuuta 2016

Kesän loppu

Eletään jo elokuuta, mitä ihmettä? Tämä kesä tuntuu hurahtaneen ohi ihan huomaamatta. Tuntuu, ettei ole ehtinyt tehdä juuri mitään, kun etenkin koko kesäkuu meni ohi ihan sumussa. Syksyn tullen on ihan kiva saada elämään taas vähän enemmän rutiineja ja säännöllisiä aikatauluja. Koulujuttujen ja muiden arkisten asioiden lisäksi syyskuulle on tiedossa muun muassa pikkusiskon 18-vuotissynttärit, tatuointiaika ja Helsingin reissu vanhan harrastusporukan tapaamiseen, eli pelkkään arkeenkaan ei onneksi tule jumituttua.

Mitäs tässä kesän aikana sitten on oikeasti ehditty tekemään?

Kollaasi1

No ainakin nauttimaan lämpimistä päivistä ja tunnelmasta Oulun kesän isoimmissa musiikkitapahtumissa, Rotuaari Piknikissä ja Qstockissa. Rotuaari Piknikkiin päädyin menemään yksin, vaikka paikan päältä kavereista bongasinkin, Qstockissa hengailtiin miehen kanssa suurimmaksi osaksi kahdestaan.

Vesalan näin kahdesti ja tykkäsin ihan hulluna! Tavallinen nainen ja Ruotsin Euroviisut nousivat heti mun suosikkibiisien joukkoon. Scandinavian Music Groupin oon nähnyt pariin otteeseen ennenkin, ja edelleen se fiilis keikalla on aivan ihana! Anssi Kela oli positiivinen yllätys, sillä vaikka oonkin teini-ikäisenä tykännyt Nummela-levystä ihan hulluna, en nykyisin oo herran tekemisiä hirveästi seurannut.

Näistä neljästä kuvasta kaksi alinta on muuten kuvattu uudella puhelimellani, Honor 7 Premiumilla, ja täytyy sanoa, että en oo vielä kertaakaan omistanut puhelinta, jossa olisi yhtä hyvä kamera!

Kollaasi2

Ollaan myös kuljettu Jekun kanssa paljon erilaisissa paikoissa ja totuteltu juttuun jos toiseen aina venekyydistä vuoheen. Jekku on ihan superreipas, ja koko meidän taloyhtiön lapset on jo ihan rakastuneita häneen. Viimeksi tänään soi ovikello kun naapurin tytöt kyselivät onko Jekku kotona ja saisko sitä silittää.

Meillä on myös metsästelty Pokémoneja, kuten varmaan 90% mun ikäluokan ihmisistä tekee. Törkeen koukuttavaa ja samalla ärsyttävää, kun peli välillä tökkii. Oon huomannut, että esimerkiksi kävelty matka ei kerry oikein, mikä hidastaa munien kuoriutumista, blääh. Pelaan silti!

Kesän aikana on tullut testailtua myös Oulun ravintoloita ja kahviloita ihan urakalla. Esimerkiksi Bacaro Doppion gelatot ja Cafe Pihan burgerit ja vohvelit kannattaa muidenkin testata!

Kollaasi3

Kävin myös kampaajalla viime viikolla hakemassa vähän vaaleampaa ja pirteämpää ilmettä tukkaan. Blondina olo tuntuu aika kivalta, kun väri ei ole aivan platinablondi ja mukana on vähän raidoitustakin. Taitaa mennä jonkun aikaa, ennen kuin tästä mitään radikaaleja muutoksia teen. Hiusten pituudestakin lähti kymmenisen senttiä pois, ja olo on paljon kevyempi!

Kaikenkaikkiaan takana on sellainen kesä, että otan syksyn vastaan ihan mielelläni, toivottavasti kyyti olisi vähän tasaisempaa! Kivojen juttujen joukkoon kun on tosiaan mahtunut raskaitakin päiviä. Ilmassa on jo kirpeyttä ja illat alkaa pimetä. Syksyssä on mulle aina sellaista uusien alkujen fiilistä, ja sama pätee tähänkin vuoteen.

Miten teidän kesä on sujunut?



Ps. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta? 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Harry Potter and the Cursed Child -- Ensifiiliksiä

harrypotterandthecursedchild1

Siitä on yhdeksän vuotta ja kymmenen päivää, kun mulla oli viimeksi käsissäni uusi Harry Potter -kirja, josta en tiennyt käytännössä mitään. Tänä aamuna kävin hakemassa oman kappaleeni Harry Potter and the Cursed Childista Suomalaisesta kirjakaupasta, tulin kotiin ja vaikka kuinka yritin pitkittää lukemista, en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Kuudessa tunnissa luettu, ja nyt on sulateltavaa.

Cursed Child poikkeaa aiemmista Pottereista huomattavasti jo ihan rakenteensa takia, sillä kyseessä ei ole romaani, vaan eilen Lontoossa ensi-iltansa saaneen näytelmän käsikirjoitus. Joillekin tää on kommenteista päätellen ollut pettymys, itselleni ei tullut yllätyksenä, niin osasin varautua. Potter-maailman tunnelmaan pääsee kuitenkin hyvin.



SPOILERIVAROITUS!!! Älä lue tästä eteenpäin, mikäli et halua tietää tapahtumista etukäteen mitään.

harrypotterandthecursedchild3

No, mitä siihen itse tarinaan tulee? Yleisessä tiedossahan on jo ollut, että tarina alkaa siitä, mihin kirjojen epilogi meidät jättää. Harryn ja Ginnyn nuorempi poika, Albus aloittaa ensimmäisen vuotensa Tylypahkassa. Albus päätyy Luihuiseen, ystävystyy Scorpius Malfoyn kanssa, kohtaa opinnoissaan vaikeuksia ja neljänteen opiskeluvuoteensa mennessä alkaa olla jo aika väsynyt olemaan kuuluisan Harry Potterin epäonnistunut poika. Harry puolestaan painii edelleen menneisyyden tapahtumien aiheuttaman syyllisyyden kanssa, kun Amos Diggory sukulaistyttönsä Delphin avustamana vaatii Harrya palauttamaan poikansa. Tämä luo kiistaa isän ja pojan välille, ja Albus ja Scorpius päätyvät Delphin kanssa varastamaan taikaministeriöstä Hermione Grangerin säilyttämän, takavarikoidun ajankääntäjän pelastaakseen Cedric Diggoryn kuolemalta menneisyydestä.

Ja koska Potter-maailmassa mikään ei käy helposti, tuloksena on parikin aika ikävää mahdollista uutta todellisuutta, joista pahimmassa Harry kuolee jo Kolmivelhoturnajaisissa ja Voldemortia ei kukisteta. Lopulta Delphi paljastuu Voldemortin ja Bellatrixin tyttäreksi, joka vie Albuksen ja Scorpiusin lopulta Godrickin Notkoon elokuun 31. päivän iltaan vuoteen 1981. Iltaan, jolloin Voldemort tappoi Harryn vanhemmat. Pojat saadaan pelastettua, mutta Harry joutuu seuraamaan sivusta, kun Voldemort tappaa hänen vanhempansa, sillä historian muuttamisella voi olla tuhoisat seuraukset.

Näin kirjoitettuna tarina vaikuttaa tosi sekavalta, mutta juoni kyllä kantaa koko tarinan läpi hyvin. Matkan varrelle mahtuu koskettavia hetkiä (okei, myönnettäköön että tirautin pari kyyneltä jo "Anything from the trolley, dears?"-kysymyksen kohdalla), ja näyttämöllä nähdään myös Dumbledore ja Kalkaros. Itse harmittelin sitä, että isoa osaa mun suosikkihahmoista ei mainittu käytännössä lainkaan, esimerkiksi Hagridia ei mainita "nykyhetkessä" edes sivulauseessa, vaikka takaumissa häntä kyllä nähdään.

Harry on taikalainvartijaosaston johtaja, Ron on Weasleyn Welhowitsien johdossa, Hermione on taikaministeri ja Ginny toimii edelleen Päivän Profeetan urheilutoimittajana, Sekä Harry ja Ginny että Ron ja Hermione ovat edelleen yhdessä, ja etenkin Ronin ja Hermionen suhdetta oli suloista seurata, sillä pari oli edelleen ilmeisen rakastunut. Draco puolestaan menettää vaimonsa Astorian, mutta lahentyy lopulta Harryn ja kumppaneiden kanssa sen verran, että suhdetta voisi jo kutsua ystävyydeksi. Seuraavaa sukupolvea nähdään jopa harmittavan vähän Albuksen ja Scorpiusin lisäksi,

Mitä tulee tähän Voldemortin ja Bellatrixin tyttäreen, koko kuvio jäi vielä tässä muodossa mulle ehkä aavistuksen turhan avoimeksi. Vähän turhauttavaksi jopa, kun koko Voldemortin ja Bellatrixin suhde ei koskaan ole vaikuttanut mitenkään päin seksuaaliselta tai romanttiselta siinä määrin, että voisin kuvitella heille minkäänlaista yhteistä "hetkeä". Bellatrix on toki aina palvonut Voldemortia, mutta mikä saisi Voldemortin hankkimaan jälkikasvua? Valtakauden jatko siinä tuskin on ollut mielessä, kun hirnyrkit on jo käytössä. Vahinkoraskauteenkaan en oikein usko. Delphi joka tapauksessa on syntynyt Malfoyn kartanossa jossain vaiheessa ennen Tylypahkan taistelua.


SPOILERIT PÄÄTTYVÄT TÄHÄN.

HP_4
©Manuel Harlan
Paljon, paljon sulateltavaa ja vielä avoimia kysymyksiä, joihin toivottavasti saadaan Rowlingilta vielä vastauksia. Avoimet kysymykset johtuvat pitkälti tuosta rakenteesta, käsikirjoitus kun on pitkälti dialogia, eikä hahmojen pään sisälle pääse samalla tavalla, kuin kaikkitietävän kertojan kautta romaanissa.

Suosittelisinko käsikirjoituksen lukemista muille Potter-faneille? Ehdottomasti. Suurena haaveena olisi vielä päästä näkemään itse näytelmä, mutta tällä hetkellä kaikki mahdolliset näytökset pitkälle ensi vuoteen on loppuunmyytyjä. Elokuun 4. päivä tulevat myyntiin vielä seuraavan satsin näytökset, joista viimeinen on 10. joulukuuta 2017.

Mietityttääkö englanninkielisen kirjan lukeminen? Käsikirjoituksen voi aivan hyvin lukea englanniksikin, kunhan perustaidot ovat hallussa. Kieli on loppupeleissä aika simppeliä, ja teksti on kevyttä luettavaa. Voisin hyvin kuvitella, että tämä toimisi vaikka ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvallekin vähän kevyempänä lukumateriaalina. Suomennosta odottelevienkaan ei tarvitse odottaa mahdottoman pitkään, sillä Jaana Kaparin suomennoksen on kuulemma määrä ilmestyä tämän vuoden marraskuussa.

harrypotterandthecursedchild2

Joko muut on ehtineet hankkimaan tai jopa lukemaan tätä? Mitä piditte?

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Italialainen iltapäivä Oulussa -- Arinan ravintolat



rosso-oulu1

Toissa perjantaina kokoonnuttiin taas oululaisten bloggaajien kesken tutustumaan Arinan italialaisiin makuihin täällä Oulussa. Aloitettiin iltapäivä ostoskeskus Valkean myötä uudistuneessa Rossossa. Ihan alkuun saatiin kuulla vähän Rosson historiasta ja arvoista. Tiesittekö, että ensimmäinen Rosso perustettiin jo vuonna 1978? Rossot oli tuolloin ensimmäisiä ravintoloita, joihin myös lapset oli tervetulleita, ja perhekeskeisyys on näkynyt ravintoloissa pitkään. Oulun Rosso on nyt uudistuksen myötä saanut vähän uutta ilmettä, mutta lapset on edelleen yhtä tervetulleita. Rossossa voi kuitenkin nauttia päivällistä myös aikuisempaan makuun. Mekin päästiin heti maistelemaan alkudrinkkejä, Belliniä ja Aperol Spritziä. Saatiin pöytään myös antipastoja, vuohenjuustoa ja hunajaa, lohta ja ilmakuivattua kinkkua. Aivan superherkullista! Etenkin vuohenjuusto oli positiivinen yllätys, se kun on monesti aika tönkköä, mutta nyt tuo oli aivan unelman pehmeää.

rosso-oulu5rosso-oulu2

Pääruokana meillä oli roomalaista pizzaa, joka poikkeaa perinteisestä napolilaisesta pizzasta esimerkiksi siinä, että pohja on kuohkeampi ja täytteet tomaattikastiketta ja juustoa lukuunottamatta asetellaan pizzan päälle vasta paistamisen jälkeen. Omaksi suosikikseni noista Rosson pizzoista nousi lohta ja jättikatkarapuja sisältänyt pizza. Kaikki pizzat Rossossa muuten paistetaan aidossa koivuhaloilla lämmitettävässä kiviuunissa, ja oman pizzan valmistumista voi seurata avokeittiössä.

rosso-oulu3rosso-oulu4

Rossosta siirryttiin jälkiruualle Bacaro Doppioon, joka on uusi venetsialaistyylinen kahvila Valkean katutasossa. Tarjolla oli gelatoja, jotka valmistetaan Sokoksen Herkussa aidoista, mahdollisuuksien mukaan kotimaisista raaka-aineista. Mä maistelin suklaata, minttua ja mansikka-basilikaa, ja noi vei kyllä kielen mennessään. Tarjolla oli myös erikoiskahveja, mutta mä otin kaakaota, kun en vieläkään ole oppinut kahvin ystäväksi. 

bacaro-doppio-oulu3bacaro-doppio-oulu2

Bacaro Doppio on kyllä ehdottomasti nousemassa mun suosikkikahvilaksi Oulussa. Tuolla on niin viimeisen päälle kaunis sisustus ja rento tunnelma! Huomaa kyllä, että yksityiskohtiin on panostettu. Esimerkiksi pöydät on aitoa marmoria. Tässä kesän aikana Bacaro Doppiossa kokeillaan myös pidempiä aukioloaikoja esimerkiksi Qstockin aikaan. Normaalisti kahvila sulkee ovensa jo yhdeksältä, mutta olisipa mukavaa, jos tuolla voisi istua iltaa pidempäänkin!

bacaro-doppio-oulu1
Lopuksi käytiin tutustumassa vielä Vanhan paloaseman uudistuneeseen terassiin. Patiolta saa tänä kesänä myös ruokaa puuhiiligrillistä. Janojuomatkin pysyvät kylminä, kun ne tarjoillaan jäädytetyistä laseista. Saatiin mukaamme myös lahjakortit Rossoon ja Bacaro Doppioon, niin päästään jatkossakin herkuttelemaan!


vanha-paloasema-oulu1vanha-paloasema-oulu2 
Kiitokset Arinalle herkullisesta iltapäivästä! Erityiskiitokset myös Emmille, Heidille, Sarkulle ja Annikalle loistavasta seurasta!

Joko te ootte testanneet Bacaro Doppion gelatot? 

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Jekun ensimmäiset viikot kotona

Kohta tulee täyteen kaksi kuukautta siitä, kun Jekku muutti meille. Pikkuinen kasvaa ihan hurjaa vauhtia, viime viikon rokotuksilla käydessä painoa oli jo 7,4 kiloa. Korvat nousivat pystyyn noin kuukausi sitten, ja sisäsiisteyskin on opittu niin hyvin, ettei meillä olla enää about kuukauteen tarvittu sanomalehtiä lattioilla. Ihan vastahan tuo oli vielä ihan pikkuinen pallero, nyt ei enää yhdellä kädellä kainaloon nappaaminen sujukaan niin helposti, kuin vielä muutama viikko sitten. Kuumimmat hellepäivät on olleet pienelle vähän tylsiä ja lenkillä pitäisi päästä aina vaan varjoon pötköttämään, mutta onneksi viilennysmatto toimii hyvin.

Jekkuu2

Jekku on tosi rohkea, mutta rauhallinen pentu. Me ollaan alusta asti pyritty tutustuttamaan Jekkua mahdollisimman monenlaisiin ihmisiin, tilanteisiin ja paikkoihin, ja tähän mennessä Jekku on jo autoillut paljon, käynyt esimerkiksi Rotuaarilla, satamassa ja torilla, tavannut ihmisiä vauvasta vaariin ja nähnyt monenlaisia koiria ja yhden kissankin näiden omien lisäksi. Ja kaikki uudet asiat Jekku ottaa vastaan innokkaasti, turhia hötkyilemättä. Kontrasti Senniin on ihan valtava, Senni oli alusta asti monessa paikassa melko arka. Toki me ollaan itsekin opittu paljon, ja osattu tehdä monta asiaa paremmin, kuin Sennin kanssa aikoinaan.

Jekkuu3

Osaa Jekku toki riehuakin, mutta isommat hepulit kestää ehkä vartista puoleen tuntiin, sitten vähän nukutaan ja ollaan taas nätisti. Pahimpia ongelmia, jos niitä ongelmiksi nyt tässä vaiheessa voi vielä kutsua, on innostuneena haukkuminen ja pennuille tyypillinen näykkiminen, mutta etenkin tuo näykkiminen on koko ajan vähenemään päin, onneksi. Kissojenkin kanssa Jekku tulee toimeen ihan mukavasti, Vähän hakee vielä sitä omaa paikkaansa laumassa ja yrittää välillä jahdata tai alistaa kissoja, jotka mahtuu kätevästi mahan alle, mutta kyllä nää jo nukkuukin välillä vierekkäin samassa pedissä.

Jekku on totutellut yksinoloonkin alusta asti pikkuhiljaa. Hankittiin heti koiraportti, ja yksin ollessaan Jekku on keittiössä, jossa sillä on oma peti, vettä ja paljon virikkeitä saatavilla. Tällä hetkellä Jekku on ollut yksin pisimmillään jonkun nelisen tuntia, ja tulee vastaanottamaan kotiintulijat ja vieraat nätisti haistellen ilman hepuleita tai haukkumista. Välillä tuntuu, että liekö toinen on edes huomannut olleensa yksin.

Jekkuui1

Yksi jännimmistä jutuista, mitä ollaan Jekun kanssa tehty, on uiminen. Käytiin pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran uimassa Oulun HundSpassa. Alkuun vähän jännitti, mutta vauhtiin päästyään Jekku ui hienosti kaikkia neljää jalkaa käyttäen, ja toisella kertaa ei millään olisi malttanut odottaa altaaseen pääsyä. Tällä hetkellä HundSpassa tehdään allashuoltoa, mutta heti elokuun alussa jatketaan taas harjoituksia. Ostettiin Jekulle myös ihan omat pelastusliivit veneilyä varten. Tästä hommasta voisin tehdä sitten myöhemmin myös omaa postausta, jos kiinnostusta on?

Jekkuu6

Kaikenkaikkiaan meillä menee siis Jekun kanssa tosi hyvin! Jekku osaa tosi hyvin jo perusjuttuja, kuten istu, maahan, odota ja antaa tassua, mutta tottakai treenit jatkuu, esimerkiksi sen suhteen, että malttaisi jättää kiellettyjen juttujen pureskelun (vaikka varsinaisia tuhoja Jekku ei olekaan tehnyt) ja rauhoittua kesken haukkukonsertin. Lenkkeilykin sujuu ihan mainiosti, mitä nyt välillä pitäisi vähän päästä painimaan remmin kanssa kävelyn sijaan. Nää ekat pari kuukautta on olleet niin helppoja, että tässä pitäisi varmaan kovasti koputtaa puuta, ettei tuo nyt saa jotain hullua tuhoamisvimmaa heti kun kehuskelen.

jekkuui3

torstai 30. kesäkuuta 2016

PARERE -- Minnaleena Jaakkola

detail1

Sain kesäkuun alussa kutsun Lahden ammattikorkeakoulun Muotoilu- ja taideinstituutin järjestämään KOE16-muotinäytökseen. Yksi suunnittelijoista, 24-vuotias Minnaleena Jaakkola, esitteli näytöksessä oman opinnäytetyönä tekemänsä plussakokoisten naisten kevät- ja kesävaatemalliston, joka kantaa nimeä PARERE. Ennen näytöksen alkua me istuttiin Minnaleenan kanssa juttelemaan mallistosta ja pluskokoisesta muodista ylipäätään.


Aiemmin 12 vuoden ajan musiikkia opiskellut Minnaleena ei alunperin suunnitellut lainkaan muotisuunnittelijan uraa. Kuvataidelukiossa omasta ulkonäöstä tuli kuitenkin pikkuhiljaa osa itseilmaisua ja oma taiteenlajinsa, ja niinpä hän päätyikin hakemaan Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituuttiin. Nyt Minnaleenalla on selkeä visio siitä, että hän haluaa tehdä nimenomaan kaupallisen sektorin pluskoon muotia. Hän on aiemmin ollut suunnittelijaharjoittelussa muun muassa Seppälässä.

NORA ANU1NEEA1

PARERE-mallistossa Minnaleena leikittelee epätavallisilla materiaaleilla ja printeillä. Materiaaleissa on käytetty esimerkiksi muovia, ja monissa vaatteissa toistuva folioprintti on itsesasiassa saanut kuvionsa raskausarvista. Inspiraatiota on haettu esimerkiksi japanilaisen taiteilija Yayoi Kusaman Narcissus Garden -installaatiosta. Mallistossa Minnaleena on halunnut korostaa sitä, että pluskoon muodin ei tarvitse noudattaa mitään tiettyjä sääntöjä, eikä estetiikan tarvitse poiketa standardikoon muodista, kunhan leikkaukset ja saumat ovat kunnossa.

Mä itse tykkäsin tästä mallistosta tosi paljon. Vaatteet istuu mallien päälle kauniisti, ja asut ovat rohkeita ilman, että koko ajan alleviivattaisiin sitä, että nyt lavalla muuten kävelee pluskokoinen malli. Tätä alleviivausta Minnaleena itsekin halusi välttää. Mun omia suosikkeja olivat nuo tumma shortsiasu läpikuultavalla yläosalla ja simppeli, vaalea asu culottes-housuilla. Mallistossa käytetty printti on mun mielestä tosi kaunis, vaikka raskausarpia yleensä pidetään tosi rumina.

REETTA1MILLA1

Yksi tärkeistä pointeista Minnaleenan opinnäytetyössä on se, että tuodaan esille se, miksi pluskoon muoti maksaa enemmän, kuin "standardikokoinen". Isoja kaavoja ja paloja on raskasta käsitellä, kaarevien saumojen ompelu vaatii enemmän  ammattitaitoa, työtunteja ja materiaaleja kuluu enemmän. Mutta toisaalta pluskokoiset naiset ovat yhä vain kasvava markkinaryhmä, joka kaikesta huolimatta tarvitsee ja haluaa kauniita vaatteita, joten miksi tätä markkinaa ei hyödynnettäisi? Asiakkaille tulisi Minnaleenan mukaan avata tuotantoprosessia paljon nykyistä enemmän ihan kaikenkokoisia vaatteita myydessä, jotta asiakkaat ymmärtäisivät tarkalleen, mistä he maksavat. Minnaleenan opinnäytetyöhön voi tutustua tarkemmin täällä.

detail7


Design: MEJ
Photo: Venla Laksola 
Makeup: Mari Lehto + team, sponsored by Mschic 
Hair: Jere Oliver Tienhaara + team, sponsored by Wella

Kaikenkaikkiaan tää oli ihan mahtava kokemus! Minnaleena on ihan mielettömän taitava tyyppi, ja hänellä on ihan selkeästi näkemystä tälle alalle! Mielenkiinnolla jään seuraamaan Minnaleenan uraa ja varmasti vielä joskus tuun teettämään jonkun vaatteen hänellä ihan tarkalleen omien mittojeni mukaan.

PARERE1


keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Elonmerkkejä

Hei!

Täällä ollaan edelleen. Lähes puolitoista kuukautta postaamatta, tässä on ollut vähän kaikenlaista hämminkiä elämässä, mutta kaikki on nyt kuitenkin ihan hyvin. Tartti vaan ottaa vähän aikaa itselleen, somen ja muiden blogijuttujen ulkopuolella. Nyt kun tilanne alkaa pikkuhiljaa olla normaali, voi keskittyä taas näihin kivoihinkin juttuihin! Huomenissa on tulossa postausta mm. eräästä muotinäytöksestä, jota pääsin katsomaan kuun alussa. Muita tulevia postauksia ovat mm. Jekun ekat viikot kotona, Friends & BRGRS ja pieni huuliöljyvertailu. Jospa jotkut asukuvatkin saataisiin ulos lähiaikoina! 

Summa summarum, tauko on siis ohi! :)


13113810_929397760491285_485108190_n

perjantai 13. toukokuuta 2016

Tervetuloa, Jekku!

jekkukotona2

Tänään oli siis se kuukausia odoteltu päivä! Mulla oli kovat suunnitelmat ehtiä tehdä kaikenlaista ennen iltapäivää, mutta siinä jännäillessäni päädyinkin vain tuijottelemaan Frendejä puolille päivin ennen kuin J tuli kotiin. Kahden jälkeen otettiin suunta kohti Iitä, Käytiin paperit läpi, ja lähdettiin alta pois ennen kuin seuraavat pennun hakijat tulivat paikalle. 

Nyt ollaan oltu ilta kotona porukalla ja tutustuttu toisiimme ja uusiin leluihin, tiloihin ja pihaan. Tipu ja Peppi on ottaneet Jekun tulon yllättävän hyvin, kovin lähelle ne eivät Jekkua päästä, mutta eivät sähise eivätkä piilottele saunalla. Mä olen aivan sulaa vahaa tuon pikkuisen edessä! Jekku on ollut tosi reipas, autossa vähän itketti (ja oksetti....), mutta täällä kotona on leikitty ja tutkittu paikkoja kuin vanha tekijä! 

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Beauty Stage -kuvaukset Oulun Ideaparkin Zizzissä





Yksi mun suosikkiasioita Zizzissä on se, että koko liikkeessä vallitsee tosi positiivinen fiilis. Jokainen saa olla juuri sitä mitä on, eikä ideana ole peitellä virheitään vaan korostaa niitä hyviä puolia. Jokaisella on lupa olla trendikäs ja tyylikäs juuri omalla tavallaan. 

zizziphotoshoot10

Tätä positiivista ja kannustavaa fiilistä toteutetaan ihan konkreettisesti esimerkiksi siinä, että Zizzissä järjestetään säännöllisesti erilaisia tapahtumia, joissa asiakkaat saavat vähän glamouria elämäänsä. On muotinäytöksiä ja muuttumisleikkejä. Viime viikolla Zizzissä järjestettiin toista kertaa Beauty Stage -tapahtuma, jossa kahden päivän ajan asiakkaat pääsivät stailattavaksi ja ammattilaisen valokuvaamaksi. Olin itse kuvattavana lauantaina, ja annoin lookin suhteen ihan vapaat kädet. Lopputulos on huomattavasti romanttisempi kuin mulla yleensä, mutta tosi kiva!

zizziphotoshoot5zizziphotoshoot6

Paikalla oli siis kuvaustiimi ja meikkaaja Saksasta. Zizzin henkilökunta stailasi naiset, ja kampaamoista vastasi oululaisen Studio Ugly Ducklingin Noora. Homman nimi oli se, että asiakkaat pääsivät täysin ilmaiseksi stailattavaksi ja kuvattavaksi, ja mukaan sai vielä parhaan kuvan kotiinviemisiksi. Mitään ostopakkoa tai muita koukkuja ei ollut, vaan ainoa, mikä maksoi, oli mahdolliset lisäkuvat.

zizziphotoshoot4

Musta tällaiset tapahtumat on aivan mahtavia. Plussakokoiset naiset häpeilee monesti itseään ihan turhaan ja välttelee kameroita. On tosi voimaannuttava kokemus saada itsestään oikeasti kivoja kuvia, kun ammattilainen neuvoo mihin katsoa ja miten poseerata. Toki näitä otettiin nopeassa tahdissa, mutta varmasti jokainen sai ainakin yhden tosi edustavan kuvan itsestään. Mun mielestä näissä tapahtumissa tärkein pointti onkin nimenomaan se itsetunnon kohotus.

zizziphotoshoot9

Beauty Stage järjestettiin tosiaan tänä vuonna toista kertaa, ja toivon kyllä kovasti, että ensi vuonna tulee kolmas kerta! Tänä vuonna Oulussa stailattiin ja kuvattiin kahden päivän aikana viitisenkymmentä naista. Se on aika monta hymyilevää naista, ja mun mielestä se itsevarma hymy on kaikkein kaunein mahdollinen asuste!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Jekkua odotellessa

Jekku1

Tätä kevättä on värittänyt odotus. Loka-marraskuun vaihteessa jouduimme päästämään koiramme Sennin paremmille metsästysmaille. Hetken hengähdettyämme ja mietittyämme asioita tulimme siihen tulokseen, että uusi koira on tervetullut. Monestakin syystä päädyimme kuitenkin siihen, että uusi koira ei olisi kuitenkaan bretoni, joten aloimme lukea kovasti eri rotujen kuvauksia ja kokemuksia. 

Haussa oli rotu, jonka kanssa olisi helppo harrastaa monenlaista, mutta jonka kanssa voisi myös rauhoittua kotonakin. Tärkeää oli myös sopeutuvainen ja ystävällinen luonne. Vaikka J edelleen metsästää, on jahtipäivät sen verran harvassa, että päädyttiin siihen, että metsästyskoiraa emme hanki. Sennin kanssa koettujen terveysongelmien jälkeen myös rodun yleinen terveys oli meille tärkeää. Kiinnitimme huomiota myös siihen, miten avoimesti rotujen terveydestä puhutaan, sillä yhtäkään täysin tervettä rotua ei ole, mutta avoimuudella ja rehellisyydellä päästään pitkälle. Halusimme myös koiran, joka on koiran kokoinen, ei minikokoinen tai valtavan suuri. 

Jekku2

Pitkään mietimme, selailimme vaihtoehtoja, ja lopulta rajasimme vaihtoehdot shelttiin ja suomenlapinkoiraan. Pentujen saatavuutta ja yleistä fiilistä harrastajien kesken nuuskittuamme päädyimme tekemään lopullisen rotuvalinnan suomenlapinkoiran hyväksi, ja aloimme kyttäillä pentulistoja. Joskus tammikuussa bongasin sitten Iissä kasvattajan, jonka yhdistelmä oli keskimääräistä tarkemmin testattu, ja pentuja odoteltiin mahdollisesti syntyvän viikolle 10. Laitoin kasvattajalle viestiä, ja pääsimme tekemään alustavan varauksen narttupennusta. 

Jekku3

Ja sitten odoteltiin. Odoteltiin varmistusta sille, että astutus on onnistunut ja pentuja on ylipäätään tulossa. Odoteltiin synnytystä. Odotettiin tietoa siitä, olisiko narttupentuja meille asti. 23. maaliskuuta, J:n 30-vuotispäivänä syntyi yhdeksän pentua, joista seitsemän oli narttuja. Päästiin viimein katsomaan pentuja pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa, ja tyttö numero viisi teki lähtemättömän vaikutuksen kömpimällä samantien syliini. Siinä se sitten torkkui lähes koko vierailun ajan. Odoteltiin vielä viikon verran varmistusta sille, että juuri tämä tyttö olisi meidän. Tyttö on viralliselta nimeltään Jehnajan Efekti, perheen kesken Jekku. 

Jekku4

Eilen käytiin taas katsomassa pentuja. Pienet on kasvaneet parissa viikossa ihan hurjasti, ja ulkoilevat jo sujuvasti porukalla. Jekku oli edelleen reipas ja utelias, koko ajan pyrkimässä meidän lähelle. Tiistaina on luvassa vielä viimeinen eläinlääkärin tarkastus ja sirutus, ja perjantaina saadaan hakea Jekku kotiin! ♥ Oon ihan rakastunut, ja innolla odotan meidän yhteistä matkaa. Ensi viikolla pitäisi vielä käydä ostamassa muutamia välttämättömiä tarvikkeita pennulle valmiiksi, vaikka osa Senninkin tavarosita on toki tallella. Luvassa on varmasti ihana kesä pienen kanssa, uusia juttuja opetellessa!