lokakuuta 2015Kissanpäiväkimara: lokakuuta 2015

lauantai 31. lokakuuta 2015

Hyvästit ystävälle

Mä en oikein tiedä, mistä aloittaa tämä postaus, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tästä tuoreeltaan, tulee samalla selviteltyä vähän omiakin ajatuksia. Meitä on tässä kodissa enää neljä, yksi on poissa. Senni nukahti viimeisen kerran eilen alkuillasta.

Jo aiemmin olen täällä pariin otteeseen puhunut Sennin sairastelusta. Senni sai juhannuksena epileptisen kohtauksen. Silloin ei vielä sännätty lääkäriin, koska kohtaus oli kohtalaisen lyhyt ja Senni pysyi tajuissaan. Soitettiin lääkärille heti seuraavana arkipäivänä, ja meitä rauhoiteltiin, että kyseessä voisi aivan hyvin olla yksi ainoa kohtaus, joka ei enää koskaan toistuisi. Toistui se. Ennen epilepsiadiagnoosia ja lääkitystä Senni ehti saada vielä kolme kohtausta, jokainen pahempi kuin edeltäjänsä. 

senni2

Lääkityksen myötä kohtaukset katosivat lähes kokonaan. Jäi enää satunnaiset tärinät ja poissaolevuus. Senni ei kuitenkaan enää ollut oma itsensä. Senni pelkäsi kaikkea ulkoa kuuluvista äänistä paikoillaan olohuoneessa olevaan imuriin. Ahdistuneena ja rauhattomana Senni halusi koko ajan ulos, ja ulkoa taas sisälle. Kaikelle oli haukuttava kuin syötävä. Ennen niin hyvin kissojen kanssa toimeen tullut koira alkoi aggressiiviseksi ja pyrki jatkuvasti näykkimään ja puremaan Tipua ja Peppiä. Kerran Senni yritti purra minuakin. Sitten Senni alkoi oksennella. Saatiin lääkekuuri oksenteluun, ja Senni söi viisi pilleriä päivässä. Oksentelu helpotti hetkeksi, käytöskin rauhoittui piirun verran.

Koko arki pyöri sen ympärillä, että ollaan kotona ja hereillä joka aamu ja ilta seitsemältä, että Senni saa lääkkeen ajoissa. Ollaan kotona, ettei Senni yksin ollessaan tee mitään kissoille tai tuhoa paikkoja tai hauku sekopäisenä niin, että häiritsee naapureitakin. Vieraitakaan ei oikein kehdannut kutsua kotiin. Ja sitten oksentelu palasi, ja Senni ei enää osannut olla sisäsiisti, vaan ulosti sisälle parin tunnin sisään aamulenkistä, vaikka minäkin olin kotona. Koko ajan tasapainoiltiin sen kanssa, että Senni saa liikuntaa, muttei toisaalta riehaannu ja innostu vielä liikaa, ettei laukaise kohtausta. Jahtiin pääsystä ei ollut tälle syksyä toivoakaan, ettei kohtaus iske kun Senni on yksin jossain suolla. 

Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että vaikka lemmikin kuolema on helvetin raskas asia ja vaikea päätös, on meillä ihmisillä velvollisuus varmistaa, ettei eläin kärsi turhaan. Mieluummin viikko liian aikaisin kuin viikko liian myöhään. Vastaavasti meillä oli myös velvollisuus huolehtia siitä, ettei Senni sairaudenkaan takia tee pahaa esimerkiksi kissoille tai muille ihmisille. Tällä viikolla me vihdoin raskain mielin tehtiin päätös siitä, että Sennin oli parempi päästä pois. Käytös ei olisi parantunut kouluttamalla, kun syynä oli sairaus. Lääkitystä ei voinut vähentää, kun jo alunpitäen syötiin minimimääriä. Lääkitystä vaihtamallakaan ei olisi ollut mitään takeita siitä, että tilanne olisi parantunut. Ja vaikka me tiedettiin, että päätös on kaikille parhaaksi, sitä alkoi parina viimeisenä päivänä kyseenalaistaa, kun Senni kuitenkin osan ajasta oli ihan normaali, eikä sairaus näkynyt ulospäin silloin millään tavalla. Niin nuorikin vielä. Onko tämä vain helppo tie ulos tilanteesta? 

senni

Eilinen päivä meni itkiessä. Oltiin rauhassa kotona, kävin Sennin kanssa vielä viimeisellä lenkillä, otettiin kuvia muistoksi. Eläinlääkärillä päästiin onneksi suoraan hoitohuoneeseen odottamaan. Siliteltiin Senniä loppuun asti. Asian hoiti sama lääkäri, joka epilepsian alunperin totesi. Oliko kyseessä loppujen lopuksi epilepsia vai aivokasvain, siitä ei voi olla aivan varma, mutta lääkärikin oli sitä mieltä, että päätös on varmasti oikea. Senni nukkuu nyt Iissä meidän takapihalla, Maisan ja Wiivin vieressä. 

Tänään olo on hämmentynyt, haikea, mutta myös helpottunut. Sennillä ei enää ole kipuja. Vedän edelleen automaattisesti portaiden porttia kiinni ja odotan koko ajan Sennin hyppäävän sohvalle, mutta toisaalta olen helpottunut siitä, miten paljon helpompaa arki on nyt, kun jaloissa ei pyöri ahdistunutta ja kipeää koiraa. Meille tulee varmasti vielä joskus toinen koira, mutta nyt otetaan ihan rauhassa ja toivutaan tästä kaikesta. Totutellaan elämään ilman Senniä. 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Porthkerry Country Park, Barry

Nyt kun takana on pari päivää Suomessa, on ihan kiva palata takaisin Walesiin kuvien muodossa. Eräänä päivänä lähdettiin junalla Barryyn, jossa tavattiin lisää sukulaisia ja käytiin kiertelemässä Porthkerry Country Parkissa. Lämmin sää, suklaajäätelöön sotkeutunut neule, ihanat ihmiset ympärillä ja mahtavat maisemat. Niin ihana päivä. ♥

porthkerry1porthkerry2porthkerry3porthkerry4

Porthkerryssä on ihan valtavan kokoinen kivinen ranta, puistoa, pieni kahvila, vanha viadukti ja jonkin sortin golf-mahdollisuuksiakin. Tuolla on kuulemma maailman toiseksi suurin vaihtelu vuorovesissä, joten rannalla on paikoitellen aika paljon korkeuseroja. Me vietettiin tuolla pari tuntia kivikossa kiipeillen ja viaduktin alla seikkaillen. Oli ihan hyvä, että nähtiin kyistä varoittava kyltti vasta autolle palatessa, muuten olisin ollut aivan liian vainoharhainen jokaista rasahdusta kohtaan. Ja hei, bongasin tuolla elämäni ensimmäisen fossiilin! 

porthkerry5porthkerry6porthkerry7

Mulla on edessä muutama aika raskas päivä, mutta palailen blogin pariin aktiivisemmin lähipäivinä esimerkiksi suosikkilöytöjen kanssa. Ihanaa viikkoa teille muille! :)

lauantai 17. lokakuuta 2015

Terveisiä Cardiffista!

cardiff2

Haa, netti toimii vihdoin sen verran, että saa kuvat Flickriin ja blogiin asti! Mä olen nyt siis viikon verran hengaillut täällä Cardiffissa, ja nauttinut ihan kympillä. Oon tän viikon aikana ottanut ihan rennosti, nukkunut pitkään, kierrellyt kaupungilla kameran ja toisen pikkuserkun kanssa kanssa ja nähnyt sukulaisia. Reissu on aika tarkalleen puolessa välissä, ja ensi viikollekin riittää kyllä tekemistä. Tänään osa porukasta lähti uimaan, mutta itse ajattelin suunnata kaupungille ostamaan tuliaisia ja johonkin kahvilaan istumaan.

cardiff6cardiff4cardiff5

Täällä on selvästi kyllä syksy jo näkyvissä, mutta ilmat on paljon lämpimämmät kuin Oulussa. Mulla on ulkona koko ajan kuuma, mutta öisin palelee, kun 200 vuotta vanha talo on aika vetoinen. Ostinkin ihan supersöpön pupuhupparin lämmittämään öitä. Odotin syyssateita, mutta vielä ei ole tullut pisaraakaan vettä, mikä on pelkästään hyvä juttu. Jotenkin jännä olla täällä, kun näin viidennellä kerralla kaikki alkaa olla jo tosi tuttua, vaikka joka kerta olen asunut eri osoitteessa. Nyt on toisaalta myös eka kerta, kun mulla on ollut ikävä kotiin, sillä tää on eka kerta, kun olen ollut yli kaksi viikkoa erossa J:sta. Mutta kohtapa me taas nähdään, ja tasan kuukauden kulutta näihin aikoihin ollaan itseasiassa just lähdössä Thaimaahan. Ei paha tapa viettää syksyä! Pääsee karkuun sitä kaikkein pimeintä ja tylsintä aikaa, mutta tullaan sopivasti kotiin fiilistelemään joulua. 

cardiff3cardiff1

Joka kerta Cardiffissa on pakko päästä tervehtimään Animal Wallin leijonaa, joka on yhä edelleen yksi mun suosikkijutuista koko kaupungissa. Testattiin tällä reissulla ekaa kertaa myös Jamie's Italian, ja mun bolognese oli kyllä ihan mielettömän hyvää! Hyvin mua hemmotellaan kyllä täälläkin, sillä mun pikkuserkku on ihan loistava kokki. Eilen tosin kokkailin itse koko porukalle makaronilaatikkoa, joka on mun oma bravuuri.

Nyt mä taidan kuitenkin napata takin niskaan ja suunnata kaupungille, palataan seuraavalla kerralla Barry Islandin kuvien kera! 

torstai 8. lokakuuta 2015

Päivän asu #14 -- Syksy

pipo3

Iiks, huomenna on lähtö Walesiin! Oon niin intona, että heräsin tänään seitsemältä. Mä en ole vielä edes aloittanut pakkausta, mutta onneksi mulla on edes pyykit pyörimässä. Rahat on vaihdettu, tuliaisia käyn ostamassa vielä tänään Iin reissun jälkeen ja sit alkaa kaikki olla valmista. Illalla sauna lämpimäksi ja  aikaisin nukkumaan vaan. 

pipo4

Takki - Zizzi
Neule - Ellos
Farkut - Lindex
Kengät - DinSko
Laukku - Deena&Ozzy
Pipo - Elvine
Koru - H&M

Tällä viikolla mä oon nautiskellut vapaista, siitä että saa nukkua just niin pitkään kuin huvittaa ja velvollisuuksia ei oo ollut sen enempää, kuin että piipahdin tänään hakemassa työpaikalta harjoittelutodistuksen. Nää päivät on vilahtaneet ohi kyllä ihan supernopeasti. Maanantaina käytiin kahvilla Sitan ja Sarkun kanssa, Päällä oli tosi simppelisti valkoinen neule ja revityt farkut, päässä ekaa kertaa tälle sykysyä pipo. Tällä viikolla on alkanut olla jo toooosi kylmä, aamulla oli seitsemän astetta pakkasta! Ihan hullua! Sita ja Sarkku on ihan ehdottomasti yksiä parhaita tyyppejä, joihin oon blogiurallani törmännyt. Nytkin viihdyttiin kevyesti pari tuntia Coffee Housessa kaakaolla ja kahvilla. 

pipo1pipo2
Asukuvista kiitokset Sarkulle! ♥

Eilen kävin myös äidin ja pikkusiskoni kanssa syömässä. Tuli siinä puheeksi, että sisko tarvitsisi puvun Wanhojen tanssejaan varten. Ruoan jälkeen päätettiin nopeasti kyselemässä Morsiusatelee Katariinasta, josko löytyisi vapaita sovitusaikoja tälle päivää, mutta päädyttiinkin sovittamaan siskolle jo samantien yhtä pukua. Ja voi veljet, se oli kaunis puku se! Ei me muuta enää katsottukaan, se oli siinä. Homma hoidossa vartissa. Kivat nostalgiafiilikset tuli kun muisteli omia tansseja, joista alkaa olla jo yhdeksän vuotta. Voiskohan ne tanssia vielä kertaalleen 26-vuotiaana? 

Nyt mä lähden kaiveleen matkalaukkua esiin, palaillaan seuraavan kerran Cardiffista!