elokuuta 2014Kissanpäiväkimara: elokuuta 2014

lauantai 30. elokuuta 2014

#kutsumua

Lukiolaisten liitto käynnisti toissapäivänä kampanjan, jossa halusin itsekin ehdottomasti olla mukana.

"Ota kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli – sitä käyttävät jatkossa vain hölmöt. Halutessasi voit kertoa kuvatekstissä pidemmänkin tarinan! Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta mukaan ne tyypit, joiden tarinan tahtoisit kuulla."

kutsumua

Missään vaiheessa bloggaajauraani ei ole ollut mikään salaisuus, että olen käynyt pari vuotta terapiassa aloitettuani ammattikorkeakoulun ensimmäisen kerran. Miksi kävin? Olin ala-asteella kohtalaisen pahasti koulukiusattu. Olin se luokan "läski" tyttö, hiljainen ja ujo. Mä en tiedä perimmäisiä syitä sille, miksi asiat menivät niin kuin menivät, mutta musta kasvoi todella epävarma tyttö. Mun kiusaamiseni oli yksi merkittävä syy sille, miksi perheeni muutti heti kuudennen luokan loputtua Iihin. Täysin kiusaaminen ja esimerkiksi netissä haukkuminen, öiset puhelut ja kadulla huutelut entisellä kotipaikkakunnalla loppuivat vasta lukion ekan vuoden alussa. Luulin pitkään, että olin päässyt kaiken tuon yli. Toisin kuitenkin kävi, ja Tornioon muutettuani huomasin olevani aika hukassa itseni, pelkojeni ja traumojeni kanssa. Kaksi vuotta terapiaa, aikuistuminen, hyvien ihmissuhteiden löytäminen ja aika ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, ja nykyään uskallan olla oma itseni, häpeilemättä, vähättelemättä ja pelkäämättä. Blogimaailmassa olen aina saanut jonkin verran haukkuja anonyymeilta, mutta koskaan ne haukut eivät ole päässeet ihon alle, sillä olen ajat sitten lakannut välittämästä siitä, mitä tuntemattomat minusta ajattelevat. Pahimmilta blogikiusaajilta olen onnekseni välttynyt, vaikka joku innokkaasti välillä linkkailikin blogiani Vauva-palstalle.

Kuusi vuotta sitten eräs kiusaajistani seisoi takanani baarijonossa. Hän tuskin edes tunnisti mua, mutta mä menin tilanteesta niin paniikkiin, että lähes oksensin, ilta päättyi lyhyeen ja päädyin odottamaan kyytiä kotiin kavereideni katsoessa huolestuneina vierestä, kun tärisin kalpeana. Pari kuukautta sitten näin saman tyypin uudestaan. Tunnistin tyypin edelleen, ja vaikka hänen näkemisensä edelleen hätkähdytti, en panikoinut, en saanut painajaisia, en pelännyt. Eilen eräs toinen kiusaajistani sattui tarjoilijaksemme ravintolassa, jossa kävimme syömässä. Tunnistin tytön kyllä, mutta mitään sen kummempia tuntemuksia hänen näkemisensä ei aiheuttanut. Mä olen toipunut omista traumoistani. Rakentanut itselleni terveen itsetunnon, ihanat ihmissuhteet, hyvän elämän kaikinpuolin.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita kuin itse olen ollut. Osalle kiusaaminen aiheuttaa vielä enemmän ongelmia, traumoja, pelkoja ja vammoja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kiusaaminen on asia, josta pitää puhua. Siihen pitää aktiivisesti puuttua. KiVa Koulu -hankkeiden on oltava muutakin kuin julisteita terkkarin huoneessa ja kerran vuodessa pidettäviä teemapäiviä. Hiljainen hyväksyntä on kiusaamista siinä missä aktiiviset teotkin. 

Haluan haastaa kampanjaan mukaan ihan jokaisen, jota asia jollain lailla koskee. Osallistua voi niin Instagramissa, Facebookissa, Twitterissä kuin omassa blogissaankin. Jos edes yksi kiusaaja herää kampanjan myötä muuttamaan toimintaansa, se on jo paljon. Jos edes yksi kiusattu saa voimaa kiusaamisesta selvinneiden tarinoista, on se vielä enemmän. Kiusaamista ei varmasti kokonaan lopeteta koskaan, mutta aina sitä voi vähentää. Jokainen kiusaamistapaus vähemmän on voitto.

tiistai 26. elokuuta 2014

Cardiff, I love you

About jokainen, joka on seurannut vanhoja blogejani, tietää miten rakastan Walesia ja Cardiffia. Paluu Cardiffiin on aina kuin palaisi kotiin.En nykyään enää ota Cardiffista niin paljoa valokuvia kuin ekoilla reissuilla, vaan keskityn nauttimaan olostani juuri sillä hetkellä. Silti niitä kertyy aina se parisen sataa per reissu.

Tällä kertaa reissasin pikkusiskoni kanssa, asuimme pikkuserkkumme opiskelijakämpässä ja hengailimme kaupungilla ilman kummempia aikatauluja. Nautiskelin pitkistä vaahtokylvyistä, luin pitkästä aikaa ensimmäisen Harry Potterin ja lauloin karaokea pubissa, jossa pikkuserkkuni työskentelee. Herkuttelin ruokafestareilla ja ravintoloissa, ostin lähes päivittäin tuoreita mustikoita lähikaupasta, shoppailin liikaa kirjoja mutta yllättävän vähän vaatteita. Opetin pikkuserkkuni ystävälle nippelifaktoja Muumeista, join fruitieita mutta yllättävän vähän kokista. En syönyt ainoatakaan palaa minttu-Aeroa, mutta toin kotiin kuusi levyä, kokkasin koko porukalle makaronilaatikkoa, opetin toisen pikkuserkkuni lapsille korttipelejä ja lauloin J. Karjalaista. Jätin meikkaamatta ja kuljin lenkkareissa ja college-paidassa suurimman osan ajasta. Rentouduin ihan toden teolla ennen koulun penkille paluuta.

IMG_6143IMG_6074IMG_6077IMG_6172IMG_6196IMG_6276IMG_6304IMG_6206IMG_6028

Mulla on ikävä takaisin jo nyt. Lupasin serkuille, että ensi kesänä vietän Cardiffissa kaksi viikkoa, mutta parhaassa tapauksessa pääsen takaisin jo joulun jälkeen, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan! 

perjantai 22. elokuuta 2014

Pikamoi

Hengissä ollaan! Onnistuin kämmäämään ja poistamaan luonnoksista ajastetut postaukset tälle viikolle, ja koska oon liikenteessä vain tabletin kanssa, en ala niitä uudestaan näpyttelemään. Palataan siis asiaan kunhan oon taas Suomessa!  


Ps. Oon käyttänyt ihan liikaa rahaa ja ollaan just taas lähdössä Urban Outfittersille....

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Välähdyksiä arjesta

Huh, mikä viikko takana. Suurin osa päivistä on mennyt paikasta toiseen juostessa niin, ettei puolen yön jälkeen kotiutuminen ole ollut mitenkään harvinaista. Tarkoituksena oli tehdä tällä viikolla päiväni kuvina -postaus, mutta homma kutistui satunnaisiin räpsyihin pitkin viikkoa, kun en vain muistanut kuvata järjestelmällisesti koko päivän ajan. Ja mitäs tähän viikkoon on mahtunut? Aika paljon kaikenlaista puuhaa aina työhommista sukujuhlien kautta shoppailuun.

IMG_5911

Viikon surullisin päivä oli tiistai. Heti aamusta luin uutiset Robin Williamsin menehtymisestä. Olo oli vähän samanlainen kuin silloin, kun kuulin Heath Ledgerin kuolemasta. Ei sitä samalla tavalla sure, kuin oikeasti tutun ihmisen menehtymistä, mutta haikeaksi se silti vetää mielen. Robin Williams oli kuitenkin iso osa mun lapsuuden leffamaisemaa, kuten varmasti monen muunkin. Olikin pakko katsoa tiistaina yksi lapsuuteni suosikkileffoista, eli Hook - Kapteeni Koukku, jossa Robin näyttelee aikuistunutta Peter Pania. Tiistaina kävin myös illalla juttukeikalla, ja viimeistelin yhden isotöisemmän juttukokonaisuuden ja lähetin sen toimitukseen.

IMG_5935IMG_5928

Keskiviikkona, eli Aku Ankka -päivänä, otin suunnaksi pohjoisen ja ajelin kaverin luo Kemiin sekä shoppailemaan Tornioon ja Haaparantaan. Löysin mm. naurettavan halpoja paitoja Cubuksesta ja uudet farkut Lindexiltä. Kävin myös Pentikillä hypistelemässä juttuja mutten ostanut mitään. Ikeasta mukaan lähti ihan vaan lasipurkkeja ja kehyksiä sekä perinteiseen tapaan Sennille pehmolelu, joka hyvässä lykyssä saattaa kestää Sennin rajua rakkautta jopa viikon.

IMG_5947IMG_5950IMG_5952

Torstaina mulla ei ollut sovittuja menoja, joten vietin päivän siivoten kotona vanhojen hittibiisien tahdissa. Senni ei oikein koskaan arvosta imurointia, vaan tuijottelee sit paheksuvalla ilmeellä sohvalta loppusiivouksen ajan.

IMG_6014

Viikonloppu onkin sitten ollut yhtä haipakkaa. Perjantai näytti paperilla vielä ihan kohtalaiselta, mutta koska tajusin, etten ehtisi lauantaina tai sunnuntaina käydä hakemassa Walesin sukulaisille tuliaisia, hoidin sen homman perjantain juttukeikkojen jälkeen, mikä kutisti alunperin viiden tunnin mittaista väliä keikkojen ja tyttöjen illan välissä niin, että mulle jäi vain kolme tuntia aikaa kirjoittaa kaksi lehtijuttua, syödä, käydä suihkussa ja valmistautua iltaa varten.

Eilinen meni Raahessa sukuloidessa, ja tänään olen pakkaillut, viimeistellyt työjuttuja ja lataillut eri laitteiden akkuja täyteen. Parin tunnin päästä pitäisi mennä nukkumaan, sillä huomenna herätyskello soi jo neljältä. Viikko Cardiffissa, ihan mahtavaa! Mukaan lähtee vain tabletti, joten mitään isompia postauksia en matkalta tee, jotain on kyllä ajastettuna.

Kivaa tulevaa viikkoa teille tyypit!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Päivän asu #3 ja kuulumisia viime viikolta

Terve! Mulla alkaa olla aika kiva viikko takana, joten täältä pesee yksi viikon lemppariasuista ja muutama random-kuva lempparijutuista sekä kuulumisia. Nyt on ilmat vihdoin alkaneet viiletä sen verran, että päälleen kehtaa vetää muutakin kuin farkkushortsit ja topin ilman, että tukehtuu pelkästä ajatuksesta, ja se näkyy myös siinä, että oon taas juossut koko viikon paikasta toiseen pää kolmantena jalkana.

IMG_5714IMG_5789IMG_5744

Paita - New Look
Housut - Nanso
Laukku - Rebecca Minkoff
Ballerinat - Global

Tämän näköisenä vietin yhden päivän, jolloin käytiin muun muassa Sitan kanssa kuvailemassa juttuja hänen blogiaan varten ja jogurttijädellä juoruamassa. New Lookin puuvillapaita on ollut ihan mahtava näillä helteillä, kun haluaa vähän enemmän suojaa auringolta, sillä tuo on päällä tosi kevyt ja hengittävä, mutta tosiaan hartiat ja käsivarret ei pääse palamaan. Ja tuota huomenlahjaksi saamaani Rebecca Monkoffin MAB Totea vaan rakastan joka päivä enemmän, tuo on ihan pelastus mm. sellaisina työpäivinä, kun tarttee kantaa mukana puoli omaisuutta, mutta myös näyttää fiksulta. 

Oon tässä tän viikon aikanakin ehtinyt muutamaan otteeseen käymään eri paikoissa työkeikoilla, mutta onneksi on hyvin ehtinyt myös ihan lomailemaan edelleen... 

Oon muun muassa....

- Testannut paljon hehkutetun Café Liljan salaatin, ja todennut, että ICA Maxista saa silti parempaa.
- Rakastunut Robert's Coffeen jogurttijädeen.
- Laskenut päiviä Walesin reissuun.
- Katsonut liikaa pelottavia leffoja.
- Käynyt uimassa muutamaankin otteeseen.
- Kuolaillut sisustustavaroita paikassa jos toisessakin ja haaveillut.

IMG_5873

- Hukannut parikin huulirasvaa, mikä on aika ärsyttävää, koska olisin tarvinnut niitä yhteen postaukseen.
- Löytänyt uuden rahareiän lähikaupasta, kun Cittarin yhteyteen avattiin kampaamotuotteiden outlet-myymälä. Olin eka asiakas ja sain kaupantekijäisiksi sateenvarjon.
- Rakastunut uusiin Bonaquan Explore-kivennäisvesiin.
- Paennut kuumia öitä parvekkeelle ja nauttinut viileästä yöilmasta.
- Käynyt kahden serkkuni kanssa Oulun yöelämässä ja eksynyt Tivoliin kriiseilemään vanhuuttani ja sitä, ettei Kasari-puolta enää ole.

IMG_5879

- Kiukutellut ötököiden määrää Pudasjärven metsissä.
- Haaveillut omasta kesämökistä ja paljusta.
- Ostanut muistiinpanovälineitä uutta kouluvuotta varten.
- Sekä tarroja, uuden kalenterin ja uuden päiväkirjan, kuten kunnon 12-vuotiaan kuuluukin.
- Shoppaillut myös vaatteita, sekä sukkia joista päätellen olen vissiin kuusivuotias. Sarjakuvahahmoprintillä varustetun t-paidan jätin onneksi kauppaan, mutta Mikki -printillä kuorrutetut kengät kaivelee mielessä edelleen....

IMG_5891

Tulevan viikon aikana olisi tarkoitus vielä jonkin verran tehdä töitä, käydä parin kaverin kanssa Ikeassa (taaaaaas...),  shoppailla Walesin sukulaisille tuliaisia sekä käydä vähän viihteellä niin kavereiden kuin sukulaistenkin kanssa. Pitäisi myös pakata hyvissä ajoin, käydä vaihtamassa puntia ja kaivella esiin adapteri. Mä en millään malttaisi odottaa, että pääsen taas Cardiffiin. Musta on myös aivan mahtava lähteä reissuun tällä kertaa pikkusiskoni kanssa, joka on viimeksi Briteissä käydessään ollut alle 5-vuotias.

Blogin puolelle on ensi viikolla tulossa ainakin pieni huulirasvapostaus (vertailussa EOS ja Babylips), sekä toivon mukaan myös päiväni kuvina -postaus, mikäli onnistun pitämään kameran mukana koko päivän.... Kivaa alkavaa viikkoa teille, tyypit! :)

torstai 7. elokuuta 2014

Throwback Thursday: Elokuu 2010

Ajattelin, että aina silloin tällöin voisi olla mielenkiintoista jakaa postauksia vanhoista blogeistanikin. Tämä ensimmäinen vanha postaus on melko tarkkaan neljän vuoden takaa, julkaistu 2. elokuuta 2010 Living like me -blogissani, joka on ollut suljettuna muilta jo aika kauan. Kävin tuolloin läpi aika rankkoja juttuja, kaksi ekaa opiskeluvuotta oli menneet yhdessä sumussa kaikenlaisten ongelmien kanssa painiessa, mutta kesä 2010 muutti mun elämäni suunnan aika radikaalistikin, vaikken sitä itse vielä silloin tajunnut. Erosin tuolloin ensimmäisestä pidempiaikaisesta poikaystävästäni, matkustin Walesiin ensimmäistä kertaa, otin tatuoinnin ja hankin ensimmäisen oman kissani Maisan. Kesän lopulla olin vihdoin tajunnut ottaneeni askeleen eteenpäin kohti oikeasti onnellista elämää. Näin neljä vuotta myöhemmin en voi kuin ihmetellä, miten asiat ovat muuttuneet näin nopeasti. En vielä tuolloin olisi voinut kuvitellakaan, että olisin neljän vuoden kuluttua näin onnellisessa elämäntilanteessa. (Ja vissiin oon myös oppinut käyttämään järkkäriä ja photaria hitusen paremmin kuin tuolloin ekan järkkärin aikaan...)

2. elokuuta 2010 - Happiness Hit Her Like a Train on a Track

Heräsin tänään ajattelemaan, että olen vuoden 2010 aikana kasvanut ihan mielettömästi. Olen oppinut hoitamaan hankaliakin asioita itse, ja olemaan spontaani. Esimerkiksi raha-asioiden hoitaminen myös on sujunut tänä vuonna paremmin, kuin viime vuonna. Olen varmempi itsestäni nyt, vaikka olen joutunut tekemään vaikeita päätöksiä viime aikoina.

Tammikuussa esimerkiksi otin härkää sarvista, ja lakkasin hymistelemästä, kun kylppäriremontti ei vain sujunut niin kuin piti. Tämä tyttö kipitti oikeusaputoimistoon ottamaan selvää oikeuksistaan, ja siitä, mitä kannattaisi tehdä. Tuloksena muutos reilusti parempaan asuntoon ja elämänlaadun huima nousu. Kun on enempi elintilaa, on myös parempi olla henkisesti.


Maaliskuussa päätin hyvin nopeaan tahtiin, että toukokuussa ollaan Walesissa. Olen ehdottomasti matkailuihmisiä, ja yhden matkan antamilla voimilla porskuttaa helposti puolikin vuotta eteenpäin. Konkreettinen todiste siitä, että raha-asiat ovat olleet tänä vuonna paremmalla tolalla on juurikin tuo matka. Normaalisti kesän alussa tilillä on pyörinyt muutama yksinäinen sentti. Matkassa toteutui myös yksi neljästä unelmasta, jotka ovat toteutuneet tänä vuonna. Se isoin unelma. Olin haaveillut Walesin matkasta siitä asti, kun ensimmäistä kertaa tapasin sukulaisiani sieltä, eli yhdeksän vuotta. Pikkuserkkuni Ryan on tänään tulossa Suomeen, ja Pohjois-Suomeen hän tulee perjantaina.

Walesin reissulla toteutin myös unelmani tatuoinnista, mikä oli yksi iso askel minulle oman itseni ylittämisessä. Aiemmin ajatus pelotti ihan liikaa. Nyt haluan lisää tatuointeja, pää pursuaa ideoita. Kesäkuussa toteutui myös unelma järjestelmäkamerasta, tosin puoliksi vahingossa, kun edellinen kamera hajosi. Neljäs suuri unelma toteutui viikko sitten, kun toin kotiin Maisan. 


Olen myös edistynyt itsetunto-ongelmieni kanssa, vaikka apua tarvitsen edelleen. Tänä vuonna rumia päiviä ja ahdistusta on ollut huomattavasti vähemmän. Olen ollut sosiaalisempi ja uskaltanut enemmän ottaa kontaktia muihin ihmisiin. Tällä hetkellä pidän kesätaukoa polilla käymisestä, mutta jatkan taas syksyllä. Aletaan varmaan hieman enemmän keskittyä tiettyihin selkeisiin ongelma-alueisiin.


Kaikenkaikkiaan olo on nyt suhteellisen hyvä. Vaikka asiat ei menneet niin kuin suunnittelin ja toivoin, en romahtanut. Jatkan nyt eteenpäin pää pystyssä, yksin. Olen tyytyväinen siihen, että uskalsin jatkaa yksin, kun en enää ollut onnellinen. Vaikeita päiviä on edelleen, ja stressaan asioista, mutta tiedän pärjääväni loistavasti. Tämän kesän aikana olen oppinut sen, että onnellisuuteni ei ole kiinni kenestäkään muusta. Itsestäni vain.

lauantai 2. elokuuta 2014

Bon Appetito!

Perjantaina kävin vanhempieni kanssa Oulun torilla tsekkailemassa astetta kansainvälisempää meininkiä Bon Appetito -ruokatorin merkeissä. Torstaina kaupunkiin tulleella torilla myydään ranskalaisia ja italialaisia herkkuja, kuten juustoja, salamia, leivonnaisia ja mausteita. Lisäksi parissa kojussa oli myös laukkuja ja saippuaa. 

IMG_5616IMG_5609IMG_5594IMG_5627IMG_5625IMG_5629IMG_5600

Haluaisin niiiin kovasti tuollaisen pesusienen, mutta ehkä mä olen järkevä ja jätän ostamatta. Ehdottomasti aion kyllä käydä tuolla vähän ostoksilla vielä uudestaankin, ennen kuin tyypit jatkavat matkaansa. Nyt mukaan tarttui vain parmesaania. Tori on Oulussa vielä torstaihin asti, joten vielä on hyvin aikaa käydä haistelemassa ja maistelemassa herkkuja.

Onko kukaan muu käynyt tuolla jossain vaiheessa? Tori on kuulemma kiertänyt Suomea jo muutaman vuoden, mutta on nyt ekaa kertaa Oulussa.