Kissanpäiväkimara

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Uusia meikkisuosikkeja Macilta ja Lumenelta


mac_lumene

mac_face2

Mä oon aika kaavoihini kangistunut tiettyjen meikkituotteiden suhteen. Kun esimerkiksi löydän toimivan meikkivoiteen tai ripsivärin, en ihan hevillä vaihda uuteen. Viimeisen puolen vuoden aikana on arsenaaliin kuitenkin tullut muutama uusi suosikki, joista ajattelin kertoa vähän enemmän tässä postauksessa. 

lumene_instant_glow

mac_face1

Oon jo pari vuotta käyttänyt Biothermin Skin Best -sarjan CC-voodetta, mutta jostain syystä se on viime aikoina alkanut hapettumaan turhan tummaksi mun iholla. Siispä päätin muutama viikko sitten ostaa testiin Lumenen Instant Glow -sarjan Beauty Serumin, josta oon kuullut paljon kehuja. Tätä on saatavilla vain tämä yksi sävy, mutta tän pitäisi sulautua useimpien ihonsävyyn. Omalla kohdallani ainakin toimii, levitettäessä näyttää aavistuksen kellertävältä, mutta levitettynä ei loppujen lopuksi jätä mitään näkyviä rajoja. Tää on sen verran nestemäistä, että oon levittänyt tätä mieluiten sormin. Lopputulos on tosi kevyt ja kuulas, ja vaikken vielä ole ehtinyt koko päivän menoissa tätä testaamaan, kiitos sitkeän flunssan, tää vaikuttaa myös kestävän hyvin iholla. 

mac_burgund_ypalette

Luomivärejä mulla on vähän liikaakin, mutta viimeksi Helsingissä käydessäni en vain voinut vastustaa tätä Macin Burgundy Times Nine -palettia. Tästä löytyy niin mattaa kuin shimmeriä, joten tällä saa tosi monenlaista meikkiä aikaan. Koko on juuri passeli meikkilaukkuun, kun ei välttämättä halua kantaa yli kaksi kertaa isompaa Naked-palettia mukanaan. Näissä on ihan mahtava pigmentti, ja levitys on helppoa. Eniten tähän mennessä mulla on näistä tullut käytettyä tuota ylärivin keskimmäistä sävyä, joka on juuri passeli pohjasävy vähän kaikkeen. 

mac_lipsticks_rubywoo_faux_speeddial

Jos teen vähänkään näyttävämpää meikkiä, mulla on yleensä aina pääpaino huulissa, sillä raskaat silmäluomet omistavana tumma silmämeikki menee mulla helposti "hukkaan". Nää Macin huulipunat on ihan mielettömiä! Mulla on näistä siis nude Faux, se täydellinen, kulttimaineeseen noussut peruspunainen Ruby Woo ja keväisen pinkki Speed Dial. Nää on huulilla kaikki tosi miellyttävän tuntuisia ja kestäviä. Matta Ruby Woo pysyy kuin tauti, eikä noi astetta kevyemmät Faux ja Speed Dialkaan kauas taakse jää. Nämä ostettuani en juuri ole muita huulipunia käyttänytkään, lukuunottamatta YSL:n huuliöljyjä ja Anastasia Beverly Hillsin mattahuulipunaa. 

Mihin meikkituotteisiin te ootte viimeksi rakastuneet? 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Jälkiä elämästä -- Pitbull Tattoo

Pikkusiskoni täytti tuossa viime vuoden syyskuussa 18 vuotta, ja lahjatoiveista jutellessamme hän ehdotteli varovasti, että tatuointi olisi haaveissa. Siinä sitten totesin, että siinähän varaisin samalla vaivalla itsellenikin ajan. Olin jo pitkään mietiskellyt uutta kuvaa, mutta koska molemmat aiemmat tatuointini on tehty Walesissa, oli jotenkin hankala saada aikaiseksi varata aikaa ennen tätä. Varattiin siis meille molemmille aika Pitbull Tattoon Kimmolle Ouluun, pari päivää siskon synttäreiden jälkeen. Vähän ennen aikaa päätin sitten, että mulle tehtäisiin samalla kertaa itseasiassa kaksi tatuointia, kun en erikseen tuolle toiselle halunnut varata aikaa.

Mun kaikki tatuoinnit tähän mennessä osuneet jollain lailla erityisen merkitykselliseen aikaan mun elämässä. En oo sitä koulukuntaa, jonka mielestä jokaisen tatuoinnin pitäisi sisältää elämää suurempi tarina ja jokaisen kuvan tulisi olla uniikki. Hitto, mun ensimmäinen tatuointi oli suoraan tatuointistudion malleista. Etenkin jälkeenpäin ajateltuna sitä vaan on huomannut, kuinka kaikki kuvat on tullut otettua aikana, jolloin on käynyt läpi isoja asioita.

deathlyhallowstattoo2

Happiness can be found, 
even in the darkest of times,
if one only remembers to turn on the light.

Mä oon sitä ikäluokkaa, joka kasvoi samaan tahtiin Harry Potterin kanssa. Ne kirjat on jättäneet muhun lähtemättömän jäljen, tuoneet elämään ihmisiä, jotka on mukana vielä kymmenen vuotta viimeisen kirja ilmestymisen jälkeenkin ja kantaneet mut mukanaan ihan toiseen maailmaan. Niin kuin moni muukin, myös mä halusin kuoleman varjelukset ihooni mukaan ikuisesti. Halusin mukaan myös tekstiä, mutta vaikka Always. on mulle ihan yhtälailla koko sarjan tiivistävä sana kuin muillekin, halusin jotain muuta. Kolmannen leffan alkupuolella Dumbledoren puheessa on osa, joka on aina ollut mulle merkityksellinen. Vaikka Potter-kirjat on mulle rakkaampia kuin leffat, on tää ajatus niin mua, että sillä, onko se leffasta vai kirjasta, ei ole mitään väliä. Tää osuu niin hyvin yhteen edellisessä postauksessa mainitsemani viisauden kanssa, jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Laita valot päälle.

semicolontattoo

Semicolon-tatuointeja on viime vuosina alkanut näkyä enemmän Suomessakin. Vaikka mulla ei koskaan itselläni olut konkreettisia itsetuhoisia ajatuksia, oon käynyt todella syvissä vesissä. Mutta tämä tatuointi ei ole vain merkki vain mun omasta taistelustani, vaan myös niiden läheisten, jotka on käyneet läpi omat vaikeutensa. Meillä jokaisella on omat taistelumme, mutta jokainen, joka selviytyy, tekee jossain vaiheessa tietoisen päätöksen, että nyt on aika jatkaa elämää. 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Aikuisten kaverikirja

Huhuu...? Voisi pikkuhiljaa palata linjoille. Aloitetaan kevyesti haasteella, jonka Marianne heitti bloggaajakollegoilleen. Palautellaan vähän teille lukijoillekin mieleen, kuka naputtelee näppistä tällä puolen ruutua. Luonnoksissa odottelee jo iso kasa muitakin postauksia, eli stay tuned! Tästä lähtee taas. Mutta, pidemmittä puheitta...


Aikuisten kaverikirja:

Nimeni on: Tiina Simola

Jotkut tosin kutsuvat minua: Tintiksi (lähinnä lähimmät sukulaiset). Aviomieheni J kutsuu mua Hipuksi. Varsinaista yleisesti käytössä olevaa lempinimeä mulla ei koskaan ole ollut.

Olen syntynyt vuonna: 1989
eli olen siis: 27-vuotias.


Face2

Lapsuuskotini langallinen numero: Kempeleessä se oli 513 485. Iin lankanumeroa en tainnut koskaan oppia ulkoa, kun silloin oltiin jo niin vahvasti kännykkäajassa.

Pienenä olin varma, että minusta tulee:
Toimittaja.

Mutta isona minusta tulikin: Toimittaja ja jotain muuta. Edelleen journalismi kiinnostaa, mutta olen nykyisten opintojeni myötä yhä enemmän kiinnostunut myös kaupallisesta sisällöntuottamisesta.

Täydellinen puoliso: Tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odottaa ja ratsastaa yksisarvisella. Oikeastihan kukaan ei ole täydellinen, mutta pitkälle pääsee luotettavuudella, hyvällä huumorintajulla ja kemialla. J on mulle niin lähellä täydellistä, kuin kukaan vain voi olla.

17076765_764358840394437_2724388487036928000_n

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen:
Pitäisin varmaan elämäni paremmin tasapainossa käyttämällä ne lisätyt tunnit aina siihen asiaan, mikä kulloinkin vaatii enemmän huomiota. Vaikka todellisuushan on se, että ihan sama kuinka paljon niitä tunteja lisättäisiin, pidemmän päälle siihen tottuisi, ja kohta olisi taas muka kiire.

Harrastan nyt:
Lähinnä vesiujuoksua ja lenkkeilyä Jekun kanssa. Kirjoitan ja valokuvaan fiiliksen mukaan. Blogin pariin olen palailemassa. Vapaa-ajallani leffat ja sarjat on edelleen mulle se paras rentoutumiskeino.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä:
Perjantaina mulla ei yleensä soi Spotify lainkaan, vaan Radio Nova ja Retroperjantai!

Noloin TV-ohjelma, josta pidän: Koukutun aina välillä johonkin noloon reality-sarjaan, kuten Temptation Islandiin. Katsotaan J:n kanssa aina myös Huutokauppakeisari ja arvuutellaan kauppahintoja.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Erilaiset pastat. Teen ihan erityisen hyvää makaronilaatikkoa, jonka salaisuus on sweet chilillä maustettu jauheliha ja kirsikkatomaatit.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Miksi itkua pitäisi hävetä? Ei siis hävetä edes melkein, että jokin koskettaa. Oli se sitten leffa tai lehtiartikkeli tai jokin omaan elämään liittyvä asia. Ja leffat ja lehtiartikkelit on muuten ne helpoimmat itkettäjät tuollaisista randomeista, ulkoisista asioista mulla.

Lapsuuteni lempilelu: Mä en itseasiassa muista mitään yksittäistä lempparia. Sen muistan, kun sain vaaleanpunaisen avoauton Barbielleni. Mulla oli myös vaaleanpunainen sohvakalusto Barbielle. Oli aikaa ennen Bratzeja! JIhan pienenä mulla oli pikkuruinen pehmokoira nimeltään Vuh-Vuh.

Lempilelu nykyään:  Edelleen on tallella kummisetäni Floridasta tuoma Minni Hiiri -pehmo sekä pikkuveljeni saama vauva-Hessu. Toki myös puhelin on yhdenlainen käteen liimattu lelu nykyään, ja hiljattain sain vihdoin myös hyvät bluetooth-kuulokkeet, joihin oon aivan ihastunut.

Salainen paheeni: Laitan juustoa ja ketsuppia karjalanpiirakan päälle ennen kuin laitan sen mikroon.

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Olen vitkastelija. Viime hetken paniikki on hyvin usein ollut mun paras inspiraation lähde. Yritän kyllä opetella tästä pois.


IMG_20161116_190048-01




Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut:
Jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan. Tottakai jokainen tarvitsee tukea läheisiltään, mutta se aito onni löytyy vasta sitten, kun itse hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja lähtee tekemään tarvittavia muutoksia, jotta saavuttaisi sen, mitä haluaa.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Mitä mulle oikeasti kuuluu?

14294993_1624331434531134_1677966285_n

"Mitä kuuluu?" Helppo kysymys, johon mun on viime aikoina ollut vähän vaikea vastata oikein mitään. Yleensä vastaan ympäripyöreästi että ihan hyvää tai eipä ihmeempiä. Tavallaan se on tottakin. Mutta silti mä oon tässä viime aikoina ollut aika väsynyt,  stressaantunut ja ahdistunut. Välillä tuntuu, että henkisesti mulla on toi samanlainen olo kuin viisi vuotta sitten Torniossa. Väsyn tosi helposti, mutta heräilen öisin monta kertaa. Energiaa ei oikein ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen, kun jo ne pakolliset jutut vie voimia tosi paljon.  En ole jaksanut blogata, en nähdä kavereita tai harrastaa liikuntaa. 

14269138_301703423538500_277952184404934656_n

Jo aiemmin pidin kuukauden hiljaiseloa blogissa lähipiirissä tapahtuneiden asioiden takia. Nää asiat on tietyllä tavalla edelleen verottaneet jaksamista.  Lisäksi stressaan sitä, että mun valmistuminen on ihan kulman takana.  Mä kaipaisin ihan hirveästi sellaista säännöllistä työarkea, mutta samalla pelkään, että mitä jos en taaskaan saakaan töitä ahkerasta hakemisesta huolimatta? On niin lannistavaa kuulla aina uudestaan että läheltä piti,  mutta valinta kohdistui toiseen.

Tuntuu, että pitäisi olla elämässä jo pidemmällä. Vertailen itseäni muihin vaikka tiedän itsekin, ettei siinä ole mitään järkeä. Ihan oikeasti mulla on asiat aika hyvin.  Mulla on hyvä parisuhde, ihania ystäviä, koti, lemmikit, toinen korkeakoulututkinto taskussa ihan kohta. Pääsen tekemään ja kokemaan asioita. Tälläkin hetkellä istun junassa matkalla Helsinkiin. Tiedossa on vanhan kaveriporukan tapaaminen ekaa kertaa vuosiin. Monilla on asiat paljon huonommin ja silti mä kriiseilen omaa tilannettani.

14134776_331088710571121_658230694_n

Näitä asioita oon käsitellyt sitten ottamalla ihan iisisti, viettämällä aikaa yksin ja puhumalla läheisimmilleni. Oon siivonnut kotia varmaan enemmän kuin ikinä. Pari viikkoa sitten olin Iissä vanhempien luona ja itkin väsymystä ja ahdistusta ulos pari päivää.  Oon myös ottanut pari uutta tatuointia, joista toinen näkyykin tuossa ylemmässä kuvassa. Pikkuhiljaa alkaa kirkastua. 

Tän postauksen pointti on lähinnä siinä, että täällä ollaan edelleen.  Enemmän postailen sitten, kun mulla on taas enemmän energiaa. Motivaatiota tähänkin hommaan riittää kyllä. Ja mitä mulle ihan oikeasti kuuluu?  Rehellisin ja varmaan täsmällisin vastaus on, että pikkuhiljaa parempaa.