Kissanpäiväkimara

perjantai 23. syyskuuta 2016

Mitä mulle oikeasti kuuluu?

14294993_1624331434531134_1677966285_n

"Mitä kuuluu?" Helppo kysymys, johon mun on viime aikoina ollut vähän vaikea vastata oikein mitään. Yleensä vastaan ympäripyöreästi että ihan hyvää tai eipä ihmeempiä. Tavallaan se on tottakin. Mutta silti mä oon tässä viime aikoina ollut aika väsynyt,  stressaantunut ja ahdistunut. Välillä tuntuu, että henkisesti mulla on toi samanlainen olo kuin viisi vuotta sitten Torniossa. Väsyn tosi helposti, mutta heräilen öisin monta kertaa. Energiaa ei oikein ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen, kun jo ne pakolliset jutut vie voimia tosi paljon.  En ole jaksanut blogata, en nähdä kavereita tai harrastaa liikuntaa. 

14269138_301703423538500_277952184404934656_n

Jo aiemmin pidin kuukauden hiljaiseloa blogissa lähipiirissä tapahtuneiden asioiden takia. Nää asiat on tietyllä tavalla edelleen verottaneet jaksamista.  Lisäksi stressaan sitä, että mun valmistuminen on ihan kulman takana.  Mä kaipaisin ihan hirveästi sellaista säännöllistä työarkea, mutta samalla pelkään, että mitä jos en taaskaan saakaan töitä ahkerasta hakemisesta huolimatta? On niin lannistavaa kuulla aina uudestaan että läheltä piti,  mutta valinta kohdistui toiseen.

Tuntuu, että pitäisi olla elämässä jo pidemmällä. Vertailen itseäni muihin vaikka tiedän itsekin, ettei siinä ole mitään järkeä. Ihan oikeasti mulla on asiat aika hyvin.  Mulla on hyvä parisuhde, ihania ystäviä, koti, lemmikit, toinen korkeakoulututkinto taskussa ihan kohta. Pääsen tekemään ja kokemaan asioita. Tälläkin hetkellä istun junassa matkalla Helsinkiin. Tiedossa on vanhan kaveriporukan tapaaminen ekaa kertaa vuosiin. Monilla on asiat paljon huonommin ja silti mä kriiseilen omaa tilannettani.

14134776_331088710571121_658230694_n

Näitä asioita oon käsitellyt sitten ottamalla ihan iisisti, viettämällä aikaa yksin ja puhumalla läheisimmilleni. Oon siivonnut kotia varmaan enemmän kuin ikinä. Pari viikkoa sitten olin Iissä vanhempien luona ja itkin väsymystä ja ahdistusta ulos pari päivää.  Oon myös ottanut pari uutta tatuointia, joista toinen näkyykin tuossa ylemmässä kuvassa. Pikkuhiljaa alkaa kirkastua. 

Tän postauksen pointti on lähinnä siinä, että täällä ollaan edelleen.  Enemmän postailen sitten, kun mulla on taas enemmän energiaa. Motivaatiota tähänkin hommaan riittää kyllä. Ja mitä mulle ihan oikeasti kuuluu?  Rehellisin ja varmaan täsmällisin vastaus on, että pikkuhiljaa parempaa. 

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Tandemhyppy Skydive Oulun kanssa

Viisi vuotta sitten minä ja J oltiin juuri alettu tapailla, ja yhdellä kauppareissulla bongattiin ilmoitustaululta mainos laskuvarjokursseista. Mä totesin, että siinä on muuten semmoinen juttu mihin mua ei saa koskaan suostumaan. J taas tuumi, että voisihan tuo olla ihan mielenkiintoistakin. Ja niin mä lupasin, että 30 vuotta täytettyään J saisi multa lahjaksi laskuvarjohypyn.

skydive_oulu4 
30 vuotta tuli täyteen maaliskuussa, ja lupaukseni mukaisesti ostin vanhempieni ja sisarusteni kanssa lahjakortin Skydive Oulun tandemhyppykurssille. Koska maaliskuussa hyppykelit on harvemmin kovin kivat, päätettiin odotella kesää ennen varsinaisen hypyn varaamista. Sunnuntaina päästiin viimein itse asiaan.

Kymmenen aikaan aamulla kerhotiloissa homma aloitettiin taustatietolomakkeen täyttämisellä ja sillä, että varmistettiin, että J tiesi mitä oli tulossa tekemään ja että kaikki tapahtuisi omalla vastuulla, mitään vakuutuksia ei näissä hommissa nimittäin ole voimassa. Homma on kuitenkin suhteellisen turvallista kun kaikkia ohjeita noudatetaan. Kuulemma todennäköisempää olisi jäädä auton alle kuin loukkaantua hypätessä. Paperihommien jälkeen käytiin nopeasti videon avulla läpi miten toimitaan koneessa ja hypätessä, katsottiin hyppääjälle sopivat varusteet päälle ja alettiin tutkailla, josko sääolosuhteet sallisivat hyppäämisen.

Skydive_Ouluskydive_Oulu2

Tuuli ei hypätessä saa olla liian voimakas, eikä pilviä saa olla liikaa. Tällä kertaa heti aamupäivästä oli koko taivas pilvessä, joten jouduttiin odottelemaan muutama tunti, ennen kuin katsottiin tilannetta uudelleen. Käytiin tässä välissä kahvilla J:n vanhempien luona, ja hyppypaikalle palatessa taivas aukeni kovaa vauhtia. Lopulta saatiin J:lle kamat taas päälle ja mies koneeseen.

Kone nousee kolmen kilometrin korkeuteen n. 25 minuuttia, ja hyppy itsessään kestää viitisen minuuttia, josta vapaapudotusta on reilut 30 sekuntia. Muutaman pilvenkin läpi J pääsi laskeutumaan, tuntui kuulemma lähinnä rakeiselta. Jonkun verran saa tandemhypyssä itsekin ohjailla varjoa, ja se homma oli J:n mukaan yllättävän raskasta, hikeä pukkasi hyväkuntoisellakin miehellä.

skydive_oulu5skydive_oulu6

Laskussa kouluttaja ottaa taas ohjat ja hyppääjän vastuulle jää vain nostaa polvet ylös. Lasku on suhteellisen pehmeä, ja heti pääsee moikkaamaan alhaalla odottaneita läheisiä. Ja onhan tuo nyt aika onnellisen miehen ilme, vai mitä? Alhaalta katsottuna homma näyttää supersiistiltä, mutta ei mua kyllä siltikään saisi itse tuohon hommaan vieläkään, mä kun pelkään jo keittiönjakkaralla mokaavani ja kaatuvani.

skydive_oulu7skydive_oulu8

Lähtiessä mukaan sai vielä videon hypystä, kun oli lahjakorttia ostaessa maksanut hieman ekstraa, ja se mun mielestä kyllä ehdottomasti kannattaa. Eihän sitä noin hienoja hetkiä kannata jättää tallentamatta? Nuo pari selfien tyylistä kuvaa onkin napattu videolta.

Päivän aikana kuultiin myös sellainen fakta, että tandemhyppyjä tehdään suurimmaksi osaksi osana polttareita tai 30- tai 50-vuotislahjoina. Ikäraja on 18 vuotta, mutta 15-vuotiaat pääsevät hyppäämään, kun paikanpäällä on mukana huoltaja, joka allekirjoittaa suostumuksen. Aikaa hyppäämiselle kannattaa varata ihan reilusti, sillä vaikka kaikki menisi putkeen säiden kanssa, aikaa menee helposti pari tuntia, ja jos joudutaan odottelemaan, niin voi mennä koko päivä. Yksi vanhempi mies, joka hyppäsi itsekin, totesi, että hyppyhommiin menee koko viikonloppu, tarkkaa aikataulua on mahdoton suunnitella. 

Onko joku teistä hypännyt tandemhyppyä?

tiistai 9. elokuuta 2016

Kesän loppu

Eletään jo elokuuta, mitä ihmettä? Tämä kesä tuntuu hurahtaneen ohi ihan huomaamatta. Tuntuu, ettei ole ehtinyt tehdä juuri mitään, kun etenkin koko kesäkuu meni ohi ihan sumussa. Syksyn tullen on ihan kiva saada elämään taas vähän enemmän rutiineja ja säännöllisiä aikatauluja. Koulujuttujen ja muiden arkisten asioiden lisäksi syyskuulle on tiedossa muun muassa pikkusiskon 18-vuotissynttärit, tatuointiaika ja Helsingin reissu vanhan harrastusporukan tapaamiseen, eli pelkkään arkeenkaan ei onneksi tule jumituttua.

Mitäs tässä kesän aikana sitten on oikeasti ehditty tekemään?

Kollaasi1

No ainakin nauttimaan lämpimistä päivistä ja tunnelmasta Oulun kesän isoimmissa musiikkitapahtumissa, Rotuaari Piknikissä ja Qstockissa. Rotuaari Piknikkiin päädyin menemään yksin, vaikka paikan päältä kavereista bongasinkin, Qstockissa hengailtiin miehen kanssa suurimmaksi osaksi kahdestaan.

Vesalan näin kahdesti ja tykkäsin ihan hulluna! Tavallinen nainen ja Ruotsin Euroviisut nousivat heti mun suosikkibiisien joukkoon. Scandinavian Music Groupin oon nähnyt pariin otteeseen ennenkin, ja edelleen se fiilis keikalla on aivan ihana! Anssi Kela oli positiivinen yllätys, sillä vaikka oonkin teini-ikäisenä tykännyt Nummela-levystä ihan hulluna, en nykyisin oo herran tekemisiä hirveästi seurannut.

Näistä neljästä kuvasta kaksi alinta on muuten kuvattu uudella puhelimellani, Honor 7 Premiumilla, ja täytyy sanoa, että en oo vielä kertaakaan omistanut puhelinta, jossa olisi yhtä hyvä kamera!

Kollaasi2

Ollaan myös kuljettu Jekun kanssa paljon erilaisissa paikoissa ja totuteltu juttuun jos toiseen aina venekyydistä vuoheen. Jekku on ihan superreipas, ja koko meidän taloyhtiön lapset on jo ihan rakastuneita häneen. Viimeksi tänään soi ovikello kun naapurin tytöt kyselivät onko Jekku kotona ja saisko sitä silittää.

Meillä on myös metsästelty Pokémoneja, kuten varmaan 90% mun ikäluokan ihmisistä tekee. Törkeen koukuttavaa ja samalla ärsyttävää, kun peli välillä tökkii. Oon huomannut, että esimerkiksi kävelty matka ei kerry oikein, mikä hidastaa munien kuoriutumista, blääh. Pelaan silti!

Kesän aikana on tullut testailtua myös Oulun ravintoloita ja kahviloita ihan urakalla. Esimerkiksi Bacaro Doppion gelatot ja Cafe Pihan burgerit ja vohvelit kannattaa muidenkin testata!

Kollaasi3

Kävin myös kampaajalla viime viikolla hakemassa vähän vaaleampaa ja pirteämpää ilmettä tukkaan. Blondina olo tuntuu aika kivalta, kun väri ei ole aivan platinablondi ja mukana on vähän raidoitustakin. Taitaa mennä jonkun aikaa, ennen kuin tästä mitään radikaaleja muutoksia teen. Hiusten pituudestakin lähti kymmenisen senttiä pois, ja olo on paljon kevyempi!

Kaikenkaikkiaan takana on sellainen kesä, että otan syksyn vastaan ihan mielelläni, toivottavasti kyyti olisi vähän tasaisempaa! Kivojen juttujen joukkoon kun on tosiaan mahtunut raskaitakin päiviä. Ilmassa on jo kirpeyttä ja illat alkaa pimetä. Syksyssä on mulle aina sellaista uusien alkujen fiilistä, ja sama pätee tähänkin vuoteen.

Miten teidän kesä on sujunut?



Ps. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta? 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Harry Potter and the Cursed Child -- Ensifiiliksiä

harrypotterandthecursedchild1

Siitä on yhdeksän vuotta ja kymmenen päivää, kun mulla oli viimeksi käsissäni uusi Harry Potter -kirja, josta en tiennyt käytännössä mitään. Tänä aamuna kävin hakemassa oman kappaleeni Harry Potter and the Cursed Childista Suomalaisesta kirjakaupasta, tulin kotiin ja vaikka kuinka yritin pitkittää lukemista, en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Kuudessa tunnissa luettu, ja nyt on sulateltavaa.

Cursed Child poikkeaa aiemmista Pottereista huomattavasti jo ihan rakenteensa takia, sillä kyseessä ei ole romaani, vaan eilen Lontoossa ensi-iltansa saaneen näytelmän käsikirjoitus. Joillekin tää on kommenteista päätellen ollut pettymys, itselleni ei tullut yllätyksenä, niin osasin varautua. Potter-maailman tunnelmaan pääsee kuitenkin hyvin.



SPOILERIVAROITUS!!! Älä lue tästä eteenpäin, mikäli et halua tietää tapahtumista etukäteen mitään.

harrypotterandthecursedchild3

No, mitä siihen itse tarinaan tulee? Yleisessä tiedossahan on jo ollut, että tarina alkaa siitä, mihin kirjojen epilogi meidät jättää. Harryn ja Ginnyn nuorempi poika, Albus aloittaa ensimmäisen vuotensa Tylypahkassa. Albus päätyy Luihuiseen, ystävystyy Scorpius Malfoyn kanssa, kohtaa opinnoissaan vaikeuksia ja neljänteen opiskeluvuoteensa mennessä alkaa olla jo aika väsynyt olemaan kuuluisan Harry Potterin epäonnistunut poika. Harry puolestaan painii edelleen menneisyyden tapahtumien aiheuttaman syyllisyyden kanssa, kun Amos Diggory sukulaistyttönsä Delphin avustamana vaatii Harrya palauttamaan poikansa. Tämä luo kiistaa isän ja pojan välille, ja Albus ja Scorpius päätyvät Delphin kanssa varastamaan taikaministeriöstä Hermione Grangerin säilyttämän, takavarikoidun ajankääntäjän pelastaakseen Cedric Diggoryn kuolemalta menneisyydestä.

Ja koska Potter-maailmassa mikään ei käy helposti, tuloksena on parikin aika ikävää mahdollista uutta todellisuutta, joista pahimmassa Harry kuolee jo Kolmivelhoturnajaisissa ja Voldemortia ei kukisteta. Lopulta Delphi paljastuu Voldemortin ja Bellatrixin tyttäreksi, joka vie Albuksen ja Scorpiusin lopulta Godrickin Notkoon elokuun 31. päivän iltaan vuoteen 1981. Iltaan, jolloin Voldemort tappoi Harryn vanhemmat. Pojat saadaan pelastettua, mutta Harry joutuu seuraamaan sivusta, kun Voldemort tappaa hänen vanhempansa, sillä historian muuttamisella voi olla tuhoisat seuraukset.

Näin kirjoitettuna tarina vaikuttaa tosi sekavalta, mutta juoni kyllä kantaa koko tarinan läpi hyvin. Matkan varrelle mahtuu koskettavia hetkiä (okei, myönnettäköön että tirautin pari kyyneltä jo "Anything from the trolley, dears?"-kysymyksen kohdalla), ja näyttämöllä nähdään myös Dumbledore ja Kalkaros. Itse harmittelin sitä, että isoa osaa mun suosikkihahmoista ei mainittu käytännössä lainkaan, esimerkiksi Hagridia ei mainita "nykyhetkessä" edes sivulauseessa, vaikka takaumissa häntä kyllä nähdään.

Harry on taikalainvartijaosaston johtaja, Ron on Weasleyn Welhowitsien johdossa, Hermione on taikaministeri ja Ginny toimii edelleen Päivän Profeetan urheilutoimittajana, Sekä Harry ja Ginny että Ron ja Hermione ovat edelleen yhdessä, ja etenkin Ronin ja Hermionen suhdetta oli suloista seurata, sillä pari oli edelleen ilmeisen rakastunut. Draco puolestaan menettää vaimonsa Astorian, mutta lahentyy lopulta Harryn ja kumppaneiden kanssa sen verran, että suhdetta voisi jo kutsua ystävyydeksi. Seuraavaa sukupolvea nähdään jopa harmittavan vähän Albuksen ja Scorpiusin lisäksi,

Mitä tulee tähän Voldemortin ja Bellatrixin tyttäreen, koko kuvio jäi vielä tässä muodossa mulle ehkä aavistuksen turhan avoimeksi. Vähän turhauttavaksi jopa, kun koko Voldemortin ja Bellatrixin suhde ei koskaan ole vaikuttanut mitenkään päin seksuaaliselta tai romanttiselta siinä määrin, että voisin kuvitella heille minkäänlaista yhteistä "hetkeä". Bellatrix on toki aina palvonut Voldemortia, mutta mikä saisi Voldemortin hankkimaan jälkikasvua? Valtakauden jatko siinä tuskin on ollut mielessä, kun hirnyrkit on jo käytössä. Vahinkoraskauteenkaan en oikein usko. Delphi joka tapauksessa on syntynyt Malfoyn kartanossa jossain vaiheessa ennen Tylypahkan taistelua.


SPOILERIT PÄÄTTYVÄT TÄHÄN.

HP_4
©Manuel Harlan
Paljon, paljon sulateltavaa ja vielä avoimia kysymyksiä, joihin toivottavasti saadaan Rowlingilta vielä vastauksia. Avoimet kysymykset johtuvat pitkälti tuosta rakenteesta, käsikirjoitus kun on pitkälti dialogia, eikä hahmojen pään sisälle pääse samalla tavalla, kuin kaikkitietävän kertojan kautta romaanissa.

Suosittelisinko käsikirjoituksen lukemista muille Potter-faneille? Ehdottomasti. Suurena haaveena olisi vielä päästä näkemään itse näytelmä, mutta tällä hetkellä kaikki mahdolliset näytökset pitkälle ensi vuoteen on loppuunmyytyjä. Elokuun 4. päivä tulevat myyntiin vielä seuraavan satsin näytökset, joista viimeinen on 10. joulukuuta 2017.

Mietityttääkö englanninkielisen kirjan lukeminen? Käsikirjoituksen voi aivan hyvin lukea englanniksikin, kunhan perustaidot ovat hallussa. Kieli on loppupeleissä aika simppeliä, ja teksti on kevyttä luettavaa. Voisin hyvin kuvitella, että tämä toimisi vaikka ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvallekin vähän kevyempänä lukumateriaalina. Suomennosta odottelevienkaan ei tarvitse odottaa mahdottoman pitkään, sillä Jaana Kaparin suomennoksen on kuulemma määrä ilmestyä tämän vuoden marraskuussa.

harrypotterandthecursedchild2

Joko muut on ehtineet hankkimaan tai jopa lukemaan tätä? Mitä piditte?